Vanhemmuudessa, kuten missä tahansa ihmissuhteessa täytyy osata valita taistelunsa. Milloin on tärkeää olla oikeassa ja milloin sovussa? Eilen herra C olisi mennyt teekannu kainalossa nukkumaan, mikäli asia minusta olisi ollut kiinni. Herra C teki löydön auki jääneestä kaapista illan viimeisinä hetkinä ennen höyhensaarille vetäytymistä, enkä millään olisi jaksanut huudattaa häntä aarteen riistämisellä — puoliso jaksoi.

On kiehtovan-pelottavan-upeaa, miten nopeasti lapsille voi opettaa uutta.

Potkuautoja en sentään anna sänkyyn viedä, joku raja minullakin, vaan autotkin menevät ”nukkumaan” vähän ennen lasten nukkumaanmenoaikaa, toisinaan myös ennen ruokailua tai ulos lähtöä. Puoliso oli muuten oikeammassa autojen omistajuusjärjestelyistä. Aikana ennen nimikkoautoja taisteltiin kiihkeästi autojen haltijuuksista, kiirehdittiin ruokapöydästä parhaan auton rattiin ja niin edelleen. Muutaman päivän kurinpalautus (rikkuri nostettiin välittömästi varastetun auton kyydistä) toimi, ja kaikki ajoivat ainoastaan omilla menopeleillään. Nyt ollaan edistytty siihen, että toisen autolla voi ajaa, mutta alkuperäisen omistajan halutessa biilinsä lainaaja väistyy välittömästi — ja ilman taistelua! Wau!

On kiehtovan-pelottavan-upeaa, miten nopeasti lapsille voi opettaa uutta. Myös ärräpäitä. Ei muuten ole paljon nöyryyttävämpää rangaistusta kuin kolme taaperoa kuorossa toistamassa sadatteluitasi.

Muitakin sanoja kolmoset imevät nyt muistiinsa hurjaa vauhtia. Kannustan puolisoa katselemaan kirjoja lasten kanssa mahdollisimman paljon, sillä usein taaperot tallettavat uuden sanan jo yhdellä tai kahdella toistolla isänsä kielellä. Puolison kieltä lapset osaavat vähemmän kuin suomea mutta tulevat senkin kanssa hyvää vauhtia perässä.

Kolmosuuden kultareunuksia

Jos kolmosvauvojen kanssa oli joskus tylsää liukuhihnatyötä, niin nyt ei sitten vauhtia ja vaaratilanteita puutu. Hetkessä kaikki kolme ovat kiivenneet keittiön pöydälle. Autolla kotiin tultaessa on varminta kantaa kaikki yksi kerrallaan eteiseen, koska muuten lapset ovat helposti pitkin pihaa joka ilmansuunnassa.

Viime aikoina varsin pippurisena esiintynyt neiti B varastaa toisten lelut kädestä, rikkoo sisaruksen vaivalla rakentamat Dublo-tornit (ja varastaa tietysti materiaalit) sekä heitti myös vastikään lastentapahtumassa smoothiet viattoman (onneksi todella tyynen) sivustaseuraajan päälle raivotessaan mukin teknisille ominaisuuksille. Samaisessa tapahtumassa joku lapsi myös oksensi — niin myös seurueeseemme kuulunut sukulaistyttö seuraavana päivänä. Me vältyimme.

Aika ronskit otteet on kyllä 2-vuotiaalla suuhygienistillä.

Kolmosuuden iloisia puolia: vilautan mielelläni kolmoskorttia etäältä, kun lapsemme ohittaa muut liikuntatapahtuman pomppulinnajonossa kuudennetta kertaa viis veisaten jonon lisäksi viiden pomppijan rajoituksesta. Tiedostan kyllä joidenkin vanhempien ärsyyntymisen ja lasten mielipahan, mutta ilman kolmatta aikuista tilanteemme on tämä. Pahoittelen myöhemmin järjestyksenvalvojalle ja kerron rohkeita vipeltäjiä olevan kolme ja vanhempia kaksi. Valvoja hymyilee ja toteaa, että lapsi on käynyt pomppimassa jo monta kertaa, ja he ovat pitäneet hauskaa! Synninpäästö.

Osittaista synninpäästöä tarjoilen itselleni myös ah, aina niin johdonmukaisesti epäonnistumisen tunteita tarjoavan hampaidenpesun osalta: lapset eivät anna meidän vanhempien kunnolla harjata, mutta sisaruksen apu kyllä kelpaa. Pääasia kai että joku ne legot pesee.  Aika ronskit otteet on kyllä 2-vuotiaalla suuhygienistillä: harja eksyy suuhun varsi edellä tai työntyy kitarisoja fluoraamaan, mutta asiakasta ei tunnu haittaavan.