5-vuotiaiden kolmosten kanssa sanotaan, sattuu ja tapahtuu paljon. Aloitetaan viime aikojen sanomisista, ja edetään sitten säikähdyttävään loppuhuipennukseen.

***

Neiti A: ”Tämä on äitikoppakuoriainen.”

Minä: ”Mistä tiedät ettei isä?”

Neiti A: ”Tällä on leveämpi pylly.”

**

Herra C keittiön pöydässä: ”Jumala on luonut kaiken muun paitsi lautaset.”

***

Neiti A: ”Äiti, ostetaan robottiruohonleikkuri. Ruohonleikkuussa säästyvän ajan voit käyttää meidän kanssa ruutuaikaan.”

Ei retkijuttua, ei lappiksia?!

Yhden lievästi sairaan kolmoslapsen kanssa on paljon haastavampaa olla kotona kuin kaikkien kolmen (terveen tai sairaan). Ainoastaan tällöin kuulee ilmaisuja ”Tylsää”, ”Ei ole kaveria”, ja ”Ei ole tekemistä”. Lisäksi aikuista tarvitaan jatkuvasti leikkimään ja kuuntelemaan, mikä ei ole standardi meidän perheessä.

Nuhainen neiti A tunti siitä, kun sisarukset on viety päiväkotiin: ”Milloin neiti B ja herra C tulevat?”

Ehkä ensi kerralla jätän kaikki kotiin.

***

Neiti B pöyristyneenä: ”Äiti, muilla perheille ei ole retkijuttua.”

Retkijuttu on se, kun haen noin kerran puoleentoista viikkoon yhden lapsista aiemmin päiväkodista tunniksi retkelle kaksin. Retki voi olla kirjasto, ankkalampi, metsä, koti, puisto tai uimaranta.

***

Joku lapsista yhtä pöyristyneenä: ”Äiti, muissa perheissä ei ole lappiksia.”

Lappikset, alias lappupesu, on pesu jonka teen lapsille niinä iltoina, kun he eivät käy suihkussa tai kylvyssä. Pyyhkäisen pyhdistuspyyhkeellä kasvot ja alapään, ja lapsi pesee itse kätensä. Voilà: lappikset.

Kolmoset = optinen harha?

Tämä on outo juttu, jonka useammat muutkin kolmosäidit ovat tunnistaneet. Kolmosten kanssa liikkuessa ihmiset tulevat toistuvasti kysymään, ovatko lapset kaksoset. Onko tämä optinen harha vai aivojen vahvistusharha? Lapsiahan on yksi, kaksi, kolme.

Kai kolmoset ovat sen verran harvinaisia, että ihmisen mieli yritää väkisellä löytää kolmelle samankokoiselle lapsukaiselle jonkin muun roolituksen. Joskus ihmiset jatkavat kaksosuudesta jankkaamista vielä senkin jälkeen, kun heille on kerrottu lasten olevan kolmoset. Toisaalta ymmärrän: harva se päivä mietin itsekin, mikä epätodennäköinen ihme lapseni ovat.

***

Tämä on vielä oudompi juttu. Käytin neiti B:tä verikokeessa. Jostain syystä veri tuli todella hitaasti, ja seitsemän putelin täyteen saaminen kesti, kesti ja kesti. Neiti B alkoi käydä levottomaksi, valittaa kipua ja itkeä.

Sitten tapahtui pyörtyminen – ei hänen taholtaan vaan minun. Havahduin näytteenottopenkissä siihen, kun neiti B oli nostettu sylistäni, ja hän lohdutteli minua. Saldoksi jäi kuusi putelia.