Pienten lasten vanhempi ei voi saada kaikkea – ja muita epäsuosittuja mielipiteitä 2/2

Kello 17 kotiruokailijat menettävät paljon, ja perhepeti on lapselle paras paikka, totesin viimeksi. Nyökkäilitkö? Naurattiko? Raivostuttiko? Kommentoi ihmeessä luettuasi kyseenalaisten viisauksieni jatko-osa.

3. Lasten ei tarvitse käydä pesulla päivittäin. Pieniä lapsia ei mielestäni ole tarpeen jynssätä suihkussa tai kylvyssä joka ilta – eikä se välttämättä ole ihollekaan hyväksi. Turha ja kova homma ottaa päivittäiseksi rutiiniksi. Hampaat ja kädet meillä kyllä putsataan ja alapesut tehdään (lähes) illoittain, mutta perusteellisempi puhdistautuminen riittää harvemmin. Kesä hiekkaleikkeineen ja luonnonvesissä uimisineen on eri tilanne.

4. Lapset voivat syödä säännöllisesti ”epäterveellisesti”. Uskon 80/20 -sääntöön. Päiväkodissa olevat lapsemme syövät siellä tarkoin ravintoarvojen puitteissa suunnitellut kolme ateriaa arkisin. Ei haittaa, mikäli kotona syödään peräti säännöllisesti eineksiä tai muutoin ei niin optimaalisia pöperöitä.

5. Pienten lasten vanhempi ei voi saada kaikkea yhtä aikaa – en ainakaan minä. Pienet lapset, ura, upea koti, harrastukset, vilkas sosiaalinen elämä… Olen karsinut, karsinut ja karsinut, ja huojentuneena lopulta todennut, että minä en voi enkä tarkemmin sanottuna halua saada kaikkea yhtä aikaa. Haluan mieluummin vähemmän ja niin, että pystyn tekemään sen vähän kunnolla. Eli voisin kenties saadakin, mutta minulle se ei olisi sen arvoista.

Ehkä joku muu voi tuon kaiken hanskata yhtä aikaa – ja toivottavasti aidosti vielä nauttia siitä. Toivon todella, että kaiken yhtä aikaa haluavat ja saavat eivät päädy suorittamaan ja väsymään. Omalla kohdallani näen noiden kaikkien osa-alueiden yhtäaikaisen hamuamisen epärealistisena ja suoraan sanottuna kamalana tavoitteena.

Tuttava tunnusti salaa ja syyllisen näköisenä.

”Minä haluaisin mielelläni olla pelkästään kotona, viihtyisin mainiosti kotia hoitaen. En ole koskaan tätä kenellekään uskaltanut kertoa”, eräs lapseton, osa-aikatyötä tekevä tuttava salaa ja syyllisen näköisenä tunnusti. Kenenkään ei pidä joutua kotinsa seinien vangiksi, mutta jotain on pielessä, mikäli ei voida ääneen puhua toiveesta kotiin painottuvasta tai keskittyvästä elämästä.

Kukin tyylillään.