Viimeksi kirjoitin, että neloset olisi passeli juttu – leikkipuiston neljän istuttavassa laitteessa. Vaan mitähän se yösirkus olisi nelosten kanssa? Nyt meillä taas nukutaan, mutta meni monta viikkoa ettei kukaan (paitsi tietysti neiti A) oikein uinunut. Eivätkä lapset edes rumban alkaessa olleet sairaana. Sittemmin kesäflunssa pahensi tilannetta. Puoliso on nukkunut lastenhuoneen lattialla patjalla, jotta lapset voivat kömpiä herätessään viereen sen sijaan että tulevat herättämään minut. Minä nukuin isoon vaatehuoneeseen roudatussa yhden hengen sängyssä – kunnes en enää nukkunut. Siitä lisää kohta. Jossain kohtaa yötä vaihdoimme puolison kanssa paikkoja, kun hän alkoi taipua taakkansa alla. Näin yritämme turvata jonkin määrän unta kummallekin aikuiselle.

Onko tämä jotain ratkaistavaa vai läpi lusittavaa?

Teoria on kuitenkin eri kuin käytäntö. Herra C tassuttelee tyynesti isänsä ohi ja tulee pyörimään viereeni varastohuoneeseen. Hän nukahtaa. Minä en. En mahdu nukkumaan. Pakenen parisänkyyn. Parin tunnin päästä herra C herää ja seuraa. Hetken päästä myös neiti B tallustaa perhepetiimme, ja pyörivä kaksikko pitää huolen hereilä pysymisestäni. Seuraavana aamuyönä neiti B metsästää minut käsiinsä vaatehuonesta. Nielen pettymykseni täydelliseksi kuvittelelmani nukkumisratkaisun epäonnistumisesta ja palaan makuuhuoneeseen.

Järjetöntä kaaosta! Miten tämä oikein pitäisi hoitaa? Ei varmaan ainakaan näin? Onko muissa perheissä tällaista vai tehdäänkö me jotain perustavanlaatuisesti väärin? Onko tämä jotain ratkaistavaa vai läpi lusittavaa, sarjassamme ”Tämä on nyt tätä – älä yhtään enempää vaivaa päätäsi”? Tuttava totesi, että kyllähän tuon ikäisten pitäisi jo nukkua yöt läpeensä. Sano se lapsille! ARGH. 

Ei olisi pitänyt vaivata päätään miettimällä. Tämä oli taas näitä, että aika parantaa. Viime öinä meillä on taas enimmäkseen nukuttu – vieläpä kukin siellä mihin on alun perin pötkähtänytkin.

Yökylää ja kalaa

Muuta olennaista viime ajoilta: ollaan uitu, kalastettu, nautittu ötököistä ja käyty jopa yökylässä – VIRHE, VIRHE, VIRHE! Tosiaan yödiscojen hiema helpotettua rohkenimme yökuntiin papalle. Tätä on vähän vaikea selittää. Kaikki meni todella hyvin, minusta ei vaan tuntunut siltä. Lapset nauttivat ja olivat reippaita, mutta kaikki oli vieraassa paikassa pikkuisen hankalampaa: iltapesut, ruokailut, nukahtaminen, vessassa käynti. Oli hieman ahtaampaa. Ja kun olin valmiiksi väsynyt, niin se hippuinen lisähankaluus katkaisi kamelin selän. Surettaa, mutta rehellisesti sanottuna en pystynyt nauttimaan reissusta. Uskon ja toivon että lapset pystyivät, lohduttaudun. Nyt sitten ei taas seuraavaan kahteen vuoteen lähdetä minnekään yöksi, heh.

Lapset rakastavat kaikkea elollista aina kastemadoista karjaan.

Piikkikaloja (ahvenia), pehmeitä kaloja (särkiä) ja kaiken maailman ötököitä on tutkittu urakalla. Lapset rakastavat kaikkea elollista aina kastemadoista karjaan. Kolme varttia saattaa mennä kotipihassa muurahaisia käsiä pitkin juoksuttaen. Viime kesänä ei olisi tullut mieleen lähteä veneilemään kaikkien kolmen kanssa, mutta tänä kesänä meillä on ollut suhteellisen leppoisia retkiä vesillä, kun lapsilla alkaa olla jo järkeä päässä. He haluavat tehdä kaikkea ja mennä kaikkialle, se on intensiivistä, kuluttavaa ja liikuttavaa.

– Äiti, mennäänkö huomenna Turkkiin? Tai Espanjaan, lapset ehdottavat nukkumaan mennessä.