Parasta sinussa, joka hoidat työksesi lapsia

Ihaillen ja kiitollisena olen saanut seurata pian viisi viikkoa, miten sinä sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö, opiskelija, perushoitaja, lähihoitaja ja lääkäri huolehdit keskosina syntyneistä kolmosistamme vastasyntyneiden teho-osastolla ja osastolla.

Uskon, että tämä kirjoitus pätee suurelta osin myös muiden lapsia työkseen hoitavien kohdalla. Nämä rivit ovat siis myös sinulle, joka työskentelet sairaalan muilla osastoilla, päiväkodissa, perhepäivähoitajana ja lukuisissa muissa paikoissa pienokaisistamme huolehtien. Aamuin, päivin, illoin ja öin.

Parasta sinussa on, kun:

• kerroit lapseni sylittelyn olevan niin mukavaa, että on käsittämätöntä saada siitä vieläpä palkkaa.
• otit läheisyyttä kaipaavan lapseni syliisi, vaikka hän ei edes ollut sinun potilaasi.
• laitat lapseni tarpeet etusijalle, mutta keskustelet tilanteen salliessa meidän vanhempien kanssa myös muusta. Matkustelusta, perheestä, ajankohtaisista ilmiöistä, elämänkokemuksista ja -filosofiasta. Koen että olemme saaneet puolin ja toisin oppia toisiltamme paljon – tai ainakin minä olen oppinut teiltä. Myös monesta muusta kuin lapsen hoitamisesta.
• et anna omien huonojen päiviesi näkyä ulospäin. Meillä kaikilla niitä on, ja sinäkin olet varmasti toisinaan väsynyt ja työn sekä oman elämäsi kipupisteiden kuormittama. Siispä lämmin kiitos siitä, kun minun ei tarvitse sydän sykkyrällä jättää lapsiani kyllästyneeltä, kyyniseltä tai lopen väsyneeltä vaikuttavalle hoitajalle. Vaikka varmaan itsekin joinain hetkinä tulen kotona juuri sellainen olemaan.
• kerrot oma-aloitteisesti asioista joista meidän vanhempina olisi hyvä tietää – kaikkea kun ei välttämättä huomaa kysyä.
• olet käsittämättömän taitava aistimaan, milloin on sopiva hetki olla hiljaa, puhua asiaa tai lätistä niitä näitä, kaalinpäitä.
• kerroit kysymättä lasteni kuulumista erossaolomme ajalta.
• osoitit sanoillasi ja eleilläsi pitäväsi lastani persoonana ja tuntevasi hänen yksilöllisiä ominaisuuksiaan, jos vaikka aivan vähänkin.   
• tarjouduit ottamaan valokuvia meille tärkeistä (ensi)hetkistä.
• luot tunteen, että lapset ovat meidän, mutta yhdessä sinun kanssasi olemme tiimi.
• kerroit ottavasi lapseni syliin, kun olimme lähdössä ja lapsi vaikutti levottomalta.
• kerroit avoimesti kun et tiennyt vastausta kysymykseeni, mutta olit valmis selvittämään vuoksemme. Inhimillisyytesi paljastaminen ei tee sinusta huonoa hoitajaa vaan päinvastoin: rohkean, uskottavan ja helposti lähestyttävän ammattilaisen.
• tarjouduit tuomaan toisenkin lapsen rinnalleni kenguruun. Aina ei välttämättä tohdi kysyä, koska onhan teillä ajoittain todella paljon tekemistä.
• puhuttelet lapsiamme nimillä. Minua ei haittaa jos viittaat heihin A:na, B:nä ja C:nä, ja ymmärrän hyvin lukuisten potilaittesi nimien opettelun voivan olla liikaa. Nimillä puhuttelu kuitenkin extralämmittää sydäntäni.
• kysyt olenko levännyt, ja patistat minua lounaalle. Joskus voi olla vaikea lähteä syömään, kahville tai kotiin. Sitä miettii, että meidän lapsiammehan nämä ovat (haa! ajatus alkaa realisoitua!) ja meidänhän heistä tulisi huolehtia.
• olet läsnä ja valmis auttamaan mutta annat minun vanhempana tehdä sen, minkä osaan, kannustatkin siihen. Olet avulias mutta et tee liikaa puolestani, koska jatkossa on selvittävä pääosin itse.
• annat myönteistä palautetta vanhemmuuden taidoista siltä osin kuin siihen on aihetta. Sanot myös riittävän suoraan, kun toiminnassani on parantamisen varaa. Koska lasten parhaastahan tässä on ennen kaikkea kyse, vaikka perhekeskeisyys onkin tärkeää. Olet ollut merkittävässä roolissa rakentamassa perheemme perustuksia, ja olen tästä loputtoman kiitollinen. Kiitos, että olet juuri sinä ja siinä.
• tarvittaessa myöhäistät tai varhaistat ruoka- ja kahvitaukojasi, jotta lapseni saavat pikimmiten tarvitsemansa.
• pidät itsestäsi niin hyvää huolta, että jaksat tehdä työtäsi koko sydämestäsi.

Muistathan siis sinäkin levätä ja käydä syömässä ja kahvilla?