Hyppää sisältöön

”Paiskasitko raivoissasi tuonne?” ja muita tarinoita kolmosperheestä

Hytkyvä äiti ei ole tottunut liikkumaan ulkomaailmassa. Onko meillä esikoista, keskimmäistä ja kuopusta?
Julkaistu
”Paiskasitko raivoissasi tuonne?” ja muita tarinoita kolmosperheestä

Kuva: kirjoittaja.

Paiskasitko raivoissasi tuonne, kysyi ystävä pihalla lojottavasta kolmoskärrystä. Olisinpa voinut paiskatakin, mutta tällä kertaa kyseessä oli sivistynyt kärrynkallistus tuotenumeron selvittämiseksi. Reilut kaksi viikkoa myöhemmin oikea varaosa oli matkannut meille Euroopan halki, ja nyt juna kulkee taas. Harvennetuin vuoroin tosin, koska matkustajat eivät varsinaisesti arvosta ilmastoimattomia, tummanhikisiä vaunujaan.

***

Läheinen tuli pikakomennuksella iltapäiväavuksi. Eihän tämä ole mitään, hän totesi. Kuuntelin radiosta matkalla yhdeksän vauvaa saaneesta naisesta, ja teillä on vain kolme. Ryhdyimme sitten laskemaan, montako hoitajaa yhdeksälle pienelle kolmessa vuorossa tarvittaisiin ja millaista olisi yrittää luoda kiintymyssuhdetta niin moneen lapseen yhtä aikaa.

***

Verenpaine pomppasi. Tulevaisuus maalautui salamana synkäksi.

Äiti oli tiskaamassa maidonpumppausvälineistöä. Sivusilmällään hän havaitsi itkuhälyttimen vilkkuvan punaisena – ei kylläkään kuullut sen ääntä, koska radio kohisi kanavattomalla taajuudella vauvojen unenturvaajana. Ei ei ei, miksi heräät jo? Verenpaine pomppasi. Tulevaisuus maalautui salamana synkäksi. Äiti säntäsi hälyttimen luo. Hälyttimestä kuului painava kuorsaus ja äidin suusta helpottunut nauru.

***

Äiti oli kaupungilla nauttimassa lounasta seuranaan yksi vauvoista ja pari muuta läheistä. Ravintolasta palatessa kadulta löytyi metritolkulla tutulta näyttävää kantoliinaa, ja hetkeä myöhemmin äiti roikkui väärän auton ovenrivassa. Et ole tottunut tuolla ulkoilmassa liikkumaan, kuului seuralaisen arvio.

***

Millainenhan kaaos kolmosperheessä on, kertoi yksi apureistamme miettineensä etukäteen. Yllättävän siistiä, hän sitten meillä hämmästeli. Valaisin asian laidan riippuvan päivästä, vuorokaudenajasta ja tuurista. Iltaan mennessä yleensä lattioita on lautasilla – ei kun, lautasia lattioilla, ja pulloja, harsoja, ratasosia ja turvakaukaloita notkuu joka nurkalla. Kylpyamme on täysinäisenä kylppärin lattialla tai pihalla, ja pidemmälle en kehtaa edes jatkaa listaa. Satuit käymään hyvään aikaan, apuri.

***

Kirjoitushetkellä yksi vauvoista nukkuu mahallaan leikkimatolla kovan kääntyilytreenin päätteeksi, toinen selällään sisäkärryssä ja kolmas vatsallaan pinnasängyssä. Kaikki kolme nukkuivat lopulta yhtä aikaa useamman tunnin päiväunet. Mikähän näitä lapsia vaivaa, huomasin miettiväni.

***

Hoitaja kertoi lapsistaan viitaten esikoiseen, keskimmäiseen ja nuorimpaan. Alkoi hillittömästi hihityttämään ajatus siitä, että käyttäisin samoja termejä omistamme. Piti oikein miettiä, kuka meillä olisi kukakin. Jotenkin kahden minuutin ikäero ei mielessäni tunnu oikeuttavan näihin titteleihin. Lapset itse voivat toki olla isompina eri mieltä.

***

Naurattaa kohtuuttoman paljon myös ajatus imettämisestä, mitä meillä ei olla harrastettu kuukausiin. Se edustaa mielessäni lähinnä koomista sirkustemppua – mitähän kohderyhmä tuumaisi, ja pitäisikö kokeilla vaikkapa jonkun sadepäivän hilpeyttämiseksi?

***

Naurattaa myös jatkuva hytkyminen. Emme osaa olla paikallaan. Lapsettomien ostoskärryjen heiluttelu kaupassa on kuulemma ihan peruskauraa, mutta osataan meillä muutakin. Vieraita oli käymässä, ja puoliso heilui aggressiivisen näköisesti jalalta toiselle keskellä olohuonetta – ilman kyytiläistä. Hei, hei, ei tarvitse nyt, rauhoittelin hänet pysähdyksiin. Meni hetki, että hän tiedosti toimintansa.

Huonoimmassa tapauksessa en osu ruoalla suuhun.

***

Vielä enemmän naurattaa edellä mainittuun ravintolareissuun liittynyt ennakkomielikuvani. Pahimmissa villeissään lapset rauhoittuvat ainoastaan kantoliinassa ja niin, että kuljettaja kävelee tai heiluu jalalta toiselle taputellen samalla reippaasti vauvan selkää. Kuvittelin itseni tuohon intialaiseen ravintolaan hytkymässä, jopa hyppimässä pöydän vieressä taputellen toisella ja syöden toisella kädellä. Huonoimmassa tapauksessa en osu ruoalla suuhun mutta saan kuitenkin tavalla tai toisella ravintolaruokaa – vaikka sitten kotipaketissa, muistan psyykanneeni itseäni. Kantoliinan lisäksi mukana oli vaippa, velli, maito ja vaihtovaatteet. Mitään ei tarvittu. Vauva nukkui ja äiti söi.

***

Puoliso on jäämässä pitämään isyysvapaita. Ennen tätä erään kotipäivänsä päätteeksi hän totesi, ettei tiedäkään onko hyvä idea jäädä lomalle. Täällä kotona on aika rankkaa, kuului perustelu.

***

Tiedät varmaankin tunteen, kun ei yliväsymykseltään voi nukkua. Entä tiedätkö sen tunteen, kun yliväsymykseltään ei saata nukahtaa paitsi kun syö ilman vaatteita pöydällä maaten hiustenkuivaaja vieressä huutaen?

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.