Aloitimme viimeksi taistelun päiväkotibyrokratiaa vastaan. Pääsimme tarinassa siihen pisteeseen, että heinäkuun 12 kilometrin päässä sijaitsevan ainoan mahdollisen, sanottiin, hoitopaikan rinnalle ilmestyivätkin riittävällä inttämisellä vaihtoehdoiksi kaupungin kaikki avoinna olevat yksityiset päiväkodit.

Mutta nälkä kasvaa syödessä. Minua jäi kaivelemaan ajatus siitä, miksi julkinen päiväkoti ei tule kyseeseen varahoitopaikkana. Sama kaupunki, sama palveluohjaus, sama sähköinen järjestelmä. Soitan uudelleen palveluohjaukseen, koska yksi kaupungin päiväkoti olisi vielä lähempänä kuin yksityinen, josta meille paikat löytyy.

Ei tällaista ole ikinä tehty.

Minä: Voisitko selittää minulle yksityiskohtaisesti, miksi kaupungin päiväkoti ei ole vaihtoehto, vaikka siellä olisi vapaita paikkoja?

Palveluohjaus: Sähköinen järjestelmä ei taivu siihen. Ei, ei tällaista ole ikinä tehty.

Minä: (Omassa mielessäni, punaista nähden, ovatko järjestelmät ihmisiä varten vai päinvastoin?) Jatkan tenttamista ja vaadin yksityiskohtaisempaa selitystä. Yhtäkkiä käykin ilmi, että oikeasti ei ole mitään estettä varahoitopaikan ottamiselle kaupungin päiväkodista, jos oman päiväkoti suostuu irtisanomaan paikat heinäkuuksi ja varaamaan ne syksyksi.

Shoppailemaan

Lopputulos: yhden 12 kilometrin päässä sijaitsevan varahoitopaikan sijaan voinkin valita lapsille minkä tahansa yksityisen tai julkisen päiväkodin, missä on heinäkuussa vapaita paikkoja. Voin joko antaa päiväkodin ostaa paikat suoraan yksityiseltä tai irtisanoa sopimuksemme siksi aikaa ja saada lapsille paikat kaupungin päiväkodista. Voin päiväkotishoppailla.

Opetukset: älä koskaan hyväksy tällaista ei ole koskaan tehty -tyyppistä vastausta. Jos tehtäisiin ainoastaan aiemminkin tehtyjä asioita, olisi moni ihan kiva juttu jäänyt puuttumaan. Tuli, pyörä, syöpähoidot, lentokone, naisten äänioikeus, naispresidentit, puhelin, internet, muutamia mainitakseni. Toinen opetus: ei ylipäätään kannata uskoa kaikkea mitä sanotaan. Kyseenalaista. Luota vaistoosi ja intuitioosi, ja tee asioita vasta kun ymmärrät perustelut.

Ei ole tapana Suomessa.

Pohdin ystävälleni, että miten voi olla mahdollista ettei näin ole aiemmin tehty. Että vuodesta toiseen ainakin sadat jos ei jopa tuhannet heinäkuussa päiväkotihoitoa tarvitsevat lapset kuljetetaan kaupungissamme jopa kymmenien kilometrien päässä olevaan hoitopaikkaan. Missä on lasten ja perheiden etu? Järki? Ekologisuus? Miten kukaan ei ole kyseenalaistanut tätä? Ei ole tapana Suomessa, ystäväni toteaa ykskantaan. Naurattaa ja itkettää.

Pioneeri, uranuurtaja, esitaistelija

Muut lopputulemat: on ensin häpeilevä ärsyttäjäolo. Sitten on voittajaolo. Olen edelläkävijä. Pioneeri, uranuurtaja, esitaistelija,  Olen pahoillani muiden perheiden puolesta. Saan nyt entistä ärhäkämmän allergisen reaktion lauseista Järjestelmä ei taivu ja Tällaista ei ole ennen tehty. Harmittaa ettei ole voimia levittää ilosanomaa ja nousta barrikaadeille laajemmin kuin muutamille lasten päiväkotikaverien vanhemmille. Yleisönosastokirjoitus nyt vähintään olisi paikallaan.

Tulen ja tappuran kirjoittamisen sijasta tyydyn odottelemaan, mahtuvatko lapsemme kaupungin päiväkotiin, pääsisivätkö he samaan ryhmään, ja miten isoja ryhmiä sinne on tulossa. Sitten shoppaan lapsille paikat sieltä tai yksityisestä päiväkodista.

PS: Perunat paloivat kattilaan tätä tekstiä intohimoisesti paukuttaessa. Pieni hinta anarkian voitosta.