– Auttaisiko se pelkoon, jos menisit yöllä neiti A:n viereen?

Heti tämän suusta päästettyäni huomasin, että neiti B:lle esittämässäni ehdotuksessa saattoi olla jotain mätää. Puolustuksekseni: olin noin viikon verran herännyt yhdestä kolmeen kertaa, kun neiti B halusi tulla viereen tai hakea minut viereensä, enkä keskellä yötä herättyäni yleensä enää nuku kunnolla. Puoliso oli ensin työreissulla ja on nyt herra C:n kanssa matkoilla. Tytöt ovat kotona kanssani lomalla.

Puolustuksekseni vielä: toisin kuin äitinsä, neiti A nukkuu todella hyvin ja sikeästi. Hän tuskin häiriintyisi viereen kömpivästä siskosta. Ehkä hän jopa tykkäisi siitä? Voisinko ulkoistaa yöherätysten hoitamisen neiti A:lle? Koko perheen edun nimissä? Voisinko edes kokeilla vai onko pelkkä ajatuskin epäeettinen? Tekisi mieli. Ehkä kokeilen yhden yön…

Minä olin se joka vastusti tätä käytäntöä.

Olisi nimittäin lottovoitto saada nukkua ilman (ulkopuolista) herätystä puolison ollessa poissa kotoa. Voisin niiiiin paljon paremmin päivisin. Poissa silmien kirvely, lasittunut katse ja minuuttien laskeminen nukkumaanmenoaikaan. Hopeareunus näissä öissä on ollut muistutus siitä, miten onnekas olen puolison normaalisti nukkuessa lasten kanssa.

Ja kuvitella, että reilu vuosi sitten minä olin se joka vastusti tätä käytäntöä. Minun mielestäni lasten piti nukkua ilman aikuista. Nyt taaksepäin katsoessa ymmärrän, että juuri tuo puolison liikku lastenhuoneen lattialle ja minun yörauhani (ei voi sanoa yöunien, koska ne ovat silti välillä mitä ovat) on ollut kenties tärkein yksittäinen elementti matkalla uupumuksesta ja unihäiriöstä toipumiseen.

Kiitos puoliso. Kiitos väärässä olemisen autuus.

Heippa, vauvahaaveet

Mennyt viikon aikajakso on toiminut myös muistutuksena siitä, että me tuskin yritämme hankkia enää lisää lapsia. Myönnän, hyvinä hetkinä vauvahaaveet heräävät vienoina kuiskauksina. Ei voimakkaana vauvakuumeena mutta kuitenkin. En haluaisi, että pikkulapsiaika olisi kohta taputeltu. Kaikesta rankkuudestaan huolimatta se on sisältänyt niin paljon iloa ja huumoria ennen kaikkea yksinkertaisista asioista.

Yösyötöt ja -vaipat olisivat katastrofaalinen asia.

En myöskään haluaisi sulkea kokonaan pois ajatusta niin sanotun normaalin raskauden ja äitiyden kokemuksesta. Kuitenkin jo muutamien öiden heräily muistuttaa, että yösyötöt ja -vaipat olisivat katastrofaalinen, koko perheen hyvinvoinnin nyrjäyttävä asia. Ja lisääntyisihän kuormitus päiväsaikaankin.

Ehkä, joskus tulevaisuudessa, mikäli oma jaksamiseni paranee entisestään ja puoliso allekirjoittaa lainvoimaisen sopimuksen yöhoivan tarjoamisesta. Näitä nykyisiä 4-vuotiaita ei kuitenkaan voi vielä hetkeen palkata siihen hommaan…kai?

PS: Olen ollut eilisestä iltapäivästä saakka yksin kotona, ensi kertaa noin viiteen vuoteen. Ensi kertaa olen kotona yön ilman lapsia, saati sitten kokonaisen vuorokauden. Satunnaisia kertoja olen itse yöpynyt muualla, mutta se on aivan eri asia. On taivaallista touhuilla omissa nurkissaan itsekseen. Herra C on puolison kanssa reissussa ja tytöt mummilla, eikä minulla ole huolen häivääkään heidän pärjäämisestään.