Onko oikeus iloita riskialttiista kolmosraskaudesta?
Sektiota edeltävinä neljänä päivänä tarkkaillaan meidän tapauksessamme vauvojen sydänääniä kaksi kertaa vuorokaudessa.
Ei, en ole pohtinut näitä asioita aktiivisesti – tai itse asiassa ollenkaan – nyt osastolla synnytystä odottaessani. Ja ei, näihin asioihin ei juurikaan voi itse vaikuttaa. Minulta on kuitenkin kysytty, vaihtaisinko kolmosraskauden riskittömämpään yksös- tai kaksosraskauteen voidessani. Ja olen kysynyt aika ajoin itseltäni, onko oikein iloita täysin siemauksin riskiraskaudesta?
Hetkeen en näitä asioita ole enää miettinyt, mutta haluan kirjoittaa ajatukset ylös vielä muistaessani. Nimenomaan nyt, kun en vielä tiedä mitä syntymät tuovat tullessaan. Mitä, minkä kokoista ja minkä kuntoista nyyttiä mahasta löytyy ylihuomenna.
Tuntuu uskaliaalta mutta oikealta kirjoittaa tästä sairaalassa loikoillessa.
Yhden alkion taktiikalla
En valinnut kolmosraskautta, mutta olen onnellinen siitä. Raskaaksi tuleminen ei käynyt äkkiä, ja huimimmissa haaveissa oli useampikin lapsi. Alkioita istutettiin vain yksi, kuten käsittääkseni lähes poikkeuksetta nykyään Suomessa tehdään, sillä monikkoraskauksia pyritään välttämään niiden lisäriskien vuoksi. Jos minun olisi annettu valita siirrettävien alkioiden lukumäärä, olisi se edelleen ollut yksi. En olisi ottanut tietoista riskiä lasten tai oman terveyteni suhteen.
Meillä alkionsiirto onnistui ensimmäisellä kerralla. On hyvin mahdollista, että olisin ollut eri mieltä useamman alkion siirrosta pitkän yrittämisen jälkeen – etenkin tietäen, miten hyvin Suomessa hoidetaan raskauksia ja miten valtaosa monikkolapsista syntyy terveinä.
(Olen myös tietoinen, että tässä tekstissä on se riski, että sana ’riski’ toistuu tehden lukukokemuksen tason riskialttiiksi. Se riski on kuitenkin otettava, koska en keksi synonyymiä riskeeraamatta merkityksen tarkkaa välittymistä.)
Hullua? Itsekästä? Ristiriitaista ainakin
Hieman on haastavaa tätä kirjoittaa, kun aina ajatuksen pälkähtäessä päähän joku kuiskaa toiseen korvaan, että eihän noin voi ajatella! Esimerkiksi: pidän kolmosraskauttani lottovoittona. Yhtä aikaa koen jollain tasolla ajatuksen vääräksi. Vauvathan syntyvät aivan ennen aikojaan ja voivat siksi kärsiä monenlaisista komplikaatioista elämänsä mittaan. Onko itsekästä iloita suurvauvaperheen äidiksi tulemisesta tällä tavalla, synnyttämällä kolme niin haavoittuvaista olentoa tähän maailmaan?
En tiedä. Mutta jos minä olisin minun vauvani, niin oletettavasti toivoisin äitini ennemmin iloitsevan kuin surevan kantamisestani. Näin siis olen tehnyt.
Toinen ristiriita: en olisi valinnut useamman alkion istutusta, mutta nyt kolmosia odottaessani en vaihtaisi yksös- tai kaksosraskauteen. Eikös tämäkin ole vähän hullua? Tai itsekästä lasten kannalta? En pelottavimpinakaan hetkinä ole toivonut vähäisempää vauvamäärää. Ehkä suurin syy tähän on, että raskaus ei tunnu sattumalta vaan johdatukselta. Kahteen ja puoleen vuoteen ei tapahtunut mitään ja sitten PAM! Kolme osumaa samalla kierrolla.
Tuntuu, että näin on tarkoitettu.
Se, miten näin tarkalleen kävi, noin niin kuin biologisesta näkökulmasta on oma, käsittääkseni osin ikuiseksi mysteeriksi lääkäreillekin jäävä tarinansa toiselle kertaa. Vielä ei edes tiedetä, ovatko kaksi samaa sukupuolta olevaa lasta identtisiä vai epäidenttisiä. Kaikki viittaa kuitenkin siihen, että kolmoset ovat sekoitus luomu- ja hedelmöityshoitoraskautta.
Ennen alkionsiirtoa kysyin lääkäriltä, onko syytä pidättäytyä yhdynnästä siirron aikoihin. Ei, oli yksiselitteinen vastaus. Spontaani yhtäaikainen raskaus oli häviävän olemattoman mitätön mahdollisuus, ja mitään muutakaan lääketieteellistä syytä ei ollut.
Hyvä hoito sekoitti itkuaikataulun
Tämän viikon rytmi on mennyt täällä vierihoito-osastolla vallan sekaisin. Eilisen, yhden itkemättömän välipäivän jälkeen, piti olla itkupäivä, mutta kyyneltäkään ei tirahtanut! Eikä nytkään itketä. Ei juurikaan edes jännitä.
Osastolla on siistiä, aikataulutettua, ystävällistä ja pääosin rauhallista. Vauvojen vointia seurataan sydänkäyrillä tai ultralla kahdesta kolmeen kertaa päivässä, ja hoitajat ja lääkärit ovat käden ulottuvilla mahdollisten kysymysten tai tuntemusten varalta.
En osaa olla kovin huolissani täällä.
