Oma talvirieha paras talvirieha
Potkupyöräilyn lisäksi ohjelmassa on muun muassa pallopelejä, lumenluontia ja talvitrampoliini. Kuva: Kirjoittaja
Kuin ummikot konsanaan. Ihan niin kuin meillä ei olisi takana kahta vuotta ja kolmea kuukautta kolmosperheen elämää. Lähdimme talviriehaan lasten kanssa, vieläpä ilman kolmatta aikuista. Myös ilman kärryjä tai pulkkia. En tosin tiedä, olisiko lasten kytkeminen niihin kaikkien virikkeiden keskellä parantanut vai pahentanut tilannetta.
Sanotaan vaikka, että talvitapahtuma ei ollut kolmosystävällinen, kuten ei moni muukaan paikka tai tilaisuus ole suunniteltu toimivaksi kolmen kaksivuotiaan kanssa ilman talutusnaruja ja valjaita. Yksi halusi mennä sinne, toinen tänne ja kolmas ihan muualle. Enää ei myöskään ole helppoa kopata kaksin kaikkia kolmea syliin ja muuttaa suuntaa. Laumaa oli mahdoton saada pysymään kasassa, ja muiden perheiden huvitellessa meillä valui tuskanhiki.
Inhosimme typeryyttämme ja ajoimme kotiin.
Kannoimme ja talutimme huutavat lapset pikapikaa autoon, inhosimme typeryyttämme ja ajoimme kotiin. Paljon parempi talvirieha oli, porotonna ja ponitonnakin, pikkuruisella takapihallamme. Paras mahdollinen meidän perheellemme. Ei myöskään tarvinnut kokea syyllisyyttä todella uupuneen oloisten kymmenettä päivää duunissa olleiden eläinparkojen lisätyöllistämisestä. Note to self: parhaat paikat rentoutua meidän poppoolle: kotisohva, olohuoneen lattia, takapiha, lähipuisto ja mummola.
Takana on raskaita viikkoja, edessä toivottavasti helpompia. Oma kuntoutumiseni on arjen vastoinkäymisten myötä ottanut takapakkia, ja väsymys ja ankeat ajatukset muistuttavat kaikkein vaikeimmista vaiheista. Painan nyt jarrua kaikessa missä voin. Muutaman päivän hölläily, siinä määrin kun sellainen kolmen pienen lapsen kanssa on mahdollista, tuntuu jo vähän kääntävän kurssia parempaan. Päässä lyö silti tyhjää, joten sekalaisen sepustuksen sijaan päätän tällä kertaa kuviin.
Kommentit (0)