Tämä blogipostaus on kaupallinen yhteistyö.

”Meidän ulkoilutoteemieläin”, eräs tuttu vanhempi kuvaili minua, muistaakseni jonkun -30 -asteisen reissun jälkeen. Niin, ulkoilen todella paljon lasten kanssa ja ilmankin, enimmäkseen omassa pihassa.

Piha. Työleiri, paikka pakollisen ulkoilun suorittamiseen tai kesäisen aterian näyttämö? Oma tai jaettu piha voi parhaimmillaan olla niin paljon muutakin. Tila, jossa koko perhe pystyy viettämään aikaa vaikka aamusta iltaan, myös säiden kylmetessä. Aina – tai meidän tapauksessamme lähes koskaan – ei tarvitse lähteä johonkin. Ja eikö juuri siirtymien minimoiminen olekin lapsiperheessä kaiken A ja O? Kerron myös tuonnempana, miten pihastamme on tainnut tulla koko naapuruston suosikkipiha. 

Yllättäen: piha parantaa.

Oman pihan kehittäminen ja ajanvietto siellä on myös yllättäen ollut avainasemassa uupumuksesta toipumisessani lapsiperhearjessa. Paikasta toiseen suoriutuminen, pakkaaminen ja aktiviteettien suunnittelu vie voimia, ja toimiva piha eliminoi kaikki edellä mainitut.   

Riippumatto voi tuoda puutarhaan rauhallisen paikan rentoutumiseen samalla kun lapset leikkivät ulkona. Kuva: Riippumatto Verkossa

Luo alueita – riippumatoista lepo- ja leikkipaikat

Hyvässä ulkotilassa on mahdollisuus sekä aktiiviselle tekemiselle että rauhoittumiselle. Se huomioi erilaiset energiatasot: osa lapsista (tai aikuisista) haluaa juosta mäkeä ylös ja alas tuntitolkulla, kun taas toinen kaipaa väliin köllöttelyä ja aikaa omille ajatuksille.

Käytännön ratkaisut luovat tilaa eri tarpeille: esimerkiksi lasten leikkipaikka voi olla harkitun etäisyyden päässä pöydästä ja tuoleista, joiden ääressä vanhempi voi lukaista hetken lehteä rauhassa. Pihan ei tarvitse olla täydellisesti suunniteltu toimiakseen perhekäytössä. Jo muutama selkeä alue antaa perheenjäsenille mahdollisuuden tehdä eri asioita samanaikaisesti. 

Ulkona on ollut parhaimmillaan neljä eri riippumattoa.

Riippumatot ovat meillä isossa roolissa, koska ne sopivat niin rauhoittumis- kuin rymypaikoiksikin. Ulkona on ollut parhaimmillaan neljä eri riippumattoa eri tarkoituksiin.

Esimerkiksi Luilakin valikoimasta löytyy riippumattoja koko perheelle: suurempia perhekäyttöön ja pienempiä rajalliseen tilaan. Meillä riippumatot eivät ole pelkkiä kesäheiloja, vaan niissä levätään ja rimpuillaan myös syys-, talvi- ja kevätaikaan. Sama juttu on trampoliinin kanssa. Toimii talvellakin kunhan muistaaa tehdä lumityöt! 

Osa riippumatoistamme on kiinnitetty puihin, mutta niiden puuttuminen ei ole este. Riippumatto telineellä on näppärä valinta vaikkapa terassille tai kun haluaa vaihdella huilipaikan sijaintia, ja esimerkiksi meidän riipputuolit on kiinnitetty tukevilla koukuilla kuistin kattoon. Kiinnitykset tulee tehdä huolella ja tarkastaa säännöllisesti, eikä pieniä lapsia pidä jättää valvomatta riippumattoon.

Neidit A ja B viihtyvät pitkiäkin aikoja kuistin riippukeinussa nujuten. Kuva: Kirjoittaja

Lapsiperheen pihassa käytännöllisyys on usein yhtä tärkeää kuin ulkonäkö. Ehkä jopa tärkeämpää? Usein käytetyt tavarat ja lasten leikkiä inspiroivat jutut kannattaa pitää helposti saatavilla. Käytännössä se, ainakin meillä, tekee särön harmoniseen näkymään. Lelujen, keppien, vanhojen joulukuusen raatojen, puutarhakalusteiden siirtelyn, kivien ja jopa roskaksi luokiteltavien ”aarteiden” salliminen ainakin hetkellisesti palkitaan, kun lapset keksivät niiden myötä tuntitolkulla tekemistä ulkona. 

Joka päivä, koko päivä omassa pihassa?

Tästä päästäänkin koko jutun pihviin. Onko mahdollista, että leikki-ikäiset lapset viihtyvät syksyllä ja talvellakin omassa pihassa aamusta iltaan? Toistuvasti, viikonloppu toisensa perään sekä myös arki-iltaisin. Että käytännössä sisällä käydään vain vessassa ja nukkumassa? Kyllä on, ainakin meillä.

Näin: tuon ruoan ulos. Kolmosilla on seuraa toisistaan (pyydä kaveri tai kavereita jos ei ole sisaruksia). Lapsilla on hyvä mielikuvitus. Pihamme on turvallinen ja siinä on ympäri vuoden paljon tekemistä: kiipeilypuita, leikkimökki, hiekkalaatikko, trampoliini, polkupyörät, skuutit, väriliituja, metsänraja, rengaskeinu, keinu, grillikota ja voimistelurenkaat. 

Neidit B ja A ulkoruokinnassa. Kuva: Kirjoittaja

Grillikota on näistä ainoa, joka on vaatinut isompaa taloudellista satsausta, ja valtaosa muista ovatkin olleet ilmaisia tai lähes ilmaisia rakentaa tai hankkia käytettyinä. Lapsiystävällinen piha ei vaadi paljoa rahaa – tilaa toki jonkin verran sekä mielikuvitusta ja kädentaitoja. Jos omaa pihaa ei ole käytössä, on moni edellä mainituista soveltaen mahdollista yhteisessä pihassa tai viereisessä puistossa.

Mahdollisimman vähän asioita joita ei saa tehdä ja täytyy varoa.

Sitä paitsi: melkein yhtä tärkeää kuin tekeminen on hyvät eväät. Säiden viiletessä meillä on ulkoiluilla, niin omassa pihassa kuin muuallakin, usein mukana iso termoskannu teetä tai kaakaota. Siihen päälle vaihteleva valikoima snackseja, voileipiä, hedelmiä ja pientä herkkua, niin kunnon sisäkissakin suostuu pihalle ja viihtyy siellä tuntitolkulla. Eväitä on aina kavereille jaettavaksi saakka, ja pari ylimääräistä mukia kulkee rutiinilla mukana.

Vetovoimatekijät sisällä minimiin

Viihtymistä edesauttanee myös se, että sisällä ei ole liikaa niin sanottuja vetovoimatekijöitä, lue: runsaasti ruutuja tarjolla. Meidän lapsillamme on sisällä tarjolla oma, harvemmin päivittyvä mutta heille hyvin kelpaava leluvalikoima, askarteluvälineet, voimistelurenkaat ja oma mielikuvitus. Säännöllistä ruutuaikaa heillä ei ole.

Jotta tekeminen ja oleminen on lasten kanssa rentoa, on myös ainakin itselleni tärkeää, että pihassa on mahdollisimman vähän asioita joita ei saa tehdä ja täytyy varoa – arkoja ei-pestäviä tekstiilejä, Ming-vaaseja ja niin edelleen. Koristeita ei välttämättä juuri tarvitakaan, sillä kasvit ja puu sekä muut luonnon materiaalit ja luovat itsessään viihtyisän ympäristön. Valaistus sen sijaan on avainasemassa näin kaamosaikaan: säkkipimeässä ei näe touhuta, ole turvallista tai viitsi kovin kauaa kykkiä sinnikkäinkään eräjorma. 

Tällä säällä ulkoilu vaati ensin houkuttelua mutta keräsi sitten lapsilta täydet pisteet. Kuva: Kirjoittaja

Näillä neuvoin viikonlopun perusulkoilu omassa pihassa tai lähimetsässä saattaa helposti kestää kuusi tuntia tai aamusta iltaan. Lisäkestoa ja -riemua touhuun voi tuoda, jos oman porukan lisäksi mukana on kavereita. Mitä kurjempi tai kylmempi sää, sitä todennäköisemmin pyydän kavereita mukaan ja saan näin lapset helpommin ja pidemmäksi aikaa pihalle. Arvatenkaan meidän pihalle ei ole vaikea löytää innokkaita tulijoita. 

Rento äiti, hyvät muistot

Sanotaan, että uni on lapsiperheessä kuin rahaa laittaisi pankkiin, mutta niin on myös oman pihan viihtyisyyteen satsaaminen. Ei suunnittelemista, aikatauluja, turvavöitä, pyöräkärryyn ahtamista, bussin odottamista, harrastusvälineiden ja varavaatteiden pakkaamista, jälleen yhtä siirtymää ruoka-ajan koittaessa tai eväiden pitkällistä raahaamista.

Kotipiha mahdollistaa eri tarpeet energian tai ikätason mukaankin: joku voi nukkua päiväunia itkuhälyttimen kanssa, kun muut telmivät tukka putkella.  Ja mikä tärkeintä: olen itse äitinä ja uupumuksesta toipujana rennoimmillani kotona ja omassa pihassa. Se, jos mikä luo puitteet lasten parhaiden muistojen syntymiselle.