Olet kiinni minussa
Kuva: Yuliya Gabdullina /Pixabay
Olet kiinni minussa herätessäni. Et ole oikeasti kiinni minussa, mutta aina hereille havahtuessani luulen nukahtaneeni sinä sylissäni.
Olet ollut koko illan kiinni minussa itkien rokotteiden aiheuttamaa kipua ja levottomuutta.
Olet kantoliinassa kiinni minussa syödessäni (anteeksi leivänmuruset ja kasvisbolognese hiuksissasi), roskia viedessäni (takin sisällä, pipo päässä), ruokaa laittaessani, tätä kirjoittaessani, tiskatessani, pyykkikonetta tyhjentäessäni ja täyttäessäni, sisaruksesi vaippaa vaihtaessani ja pesulla käyttäessäni, blogia kirjoittaessani, laskuja maksaessani, sisarustasi syöttäessäni, nukkuessasi, röyhtäillessäsi, pulauttaessasi, itkiessäsi ja nauraessasi.
Olet kiinni minussa kantoliinassa, ja yllän suloisen vaivattomasti suukottamaan päätäsi ja nuuhkimaan vauvantuoksuasi.
Olet kiinni minussa syödessäsi useimmiten pullosta ja joskus rinnasta.
Olet kiinni minussa, polvieni päällä tai sylissä, ja lämmitämme toisiamme – usein vähän liikaakin. Meillä molemmilla tulee hiki.
Kiinni minussa nukahdat poikkeuksellisen nopeasti, ja sitten sinut on helppo laskea muualle unia jatkamaan. Ja kiinnittää sisaruksesi minuun.
Olet kiinni minussa, ja selkääni särkee, koska et ole enää ihan höyhenenkevyt. Painatte jo 5500, 5300 ja 4500 grammaa.
Olet kiinni minussa tulevaisuudessani, ajatuksissani.
Olet kiinni minussa, ja näytän varmasti sekopäiseltä hytkyttelykävellessäni sinua uneen.
Olet kiinni minussa, ja mietin että pitäisi ottaa tuplareppu käyttöön, jotta kaksi teistä voisi olla kiinni minussa.
Olet kiinni minussa, ja mietin että kolmannen voisi laittaa vielä selkäreppuun.
Olet kiinni minussa, ja mietin, miten nopeasti lihasvoima voi kasvaa, ja montako kiloa teitä jaksaisin kantaa.
Olet kiinni minussa, ja joskus se tuntuu myös psyykkisesti raskaalta.
Olet kiinni minussa, ja se tuntuu ihanalta.
Pelkään päivää, kun et enää ole kiinni minussa.
