Hyppää sisältöön

Neljän kuukautta ikää ja aivojen käyttö sallittu

Julkaistu
Neljän kuukautta ikää ja aivojen käyttö sallittu

Ostoksilla yhden lapsen vanhempia leikkimässä. Kuva: Kirjoittaja

Kolmoset ovat pian neljän ja puolen kuukauden vanhoja. Todella, todella iäkkäitä, mikäli vastasyntyneiden teho-osaston hoitajaa on uskominen.

– Näilläkin alkaa jo ikää olemaan, muistan hänen tokaisseen vauvojen ollessa kypsässä kahden ja puolen viikon iässä.

Maailmamme on viime aikoina avartunut A) kolmosrattaiden B) ja aivojen käyttämisen seurauksena.

A) Kävelylenkki ihan omilla kulmillakin piristää kummasti, kun viettää päivät muuten pääasiassa kodin seinien sisällä. Puoliso pääsi jo nautiskelemaan ensimmäisistä kaupanpihakummasteluista minun ollessani ostoksilla. Onko siellä kolme lasta, naishenkilö tiedusteli.

Kävelylenkkiin kaikkien kolmen kanssa kotikulmia kauemmas kannattaa valmistautua psyykkisesti, fyysisesti ja kantorepuin. On meinaan pari kertaa käynyt niin, että (onneksi vain) yksi kolmesta ei haluakaan istua kärryssä, kun kotiin on vaivaiset kolme–neljä kilometriä matkaa. Onneksi oli kantokaveri mukana.

Eipä muuten olla vielä testattu, josko juna mahtuisi auton tavaratilaankin. Jännitys tiivistyy.

B) Havahduin ihan vastikään, että me vanhemmathan voimme ihan milloin tahansa lähteä ihan mihin tahansa hoitajan läsnä ollessa, kunhan vain koppaamme yhden vauvoista mukaan. Kahden kanssa pärjää – kolmen kanssa on usein turhan kova meno päällä yhdelle hoitajalle. Voi vapauden huumaa! Kävimme ostoksilla leikkimässä yhden vauvan vanhempia. Tuntui melko väärältä lähteä vain hänen kanssaan ja kovin hiljaiselta sekä helpolta olla liikkeellä. Tunsin myös oloni huijariksi kulkiessamme vain yhden kolmasosan kanssa.   

Flunssan sankarit

Flunssasankarit ovat olleet todella reippaita sairastajia. Tauti on jatkunut jo enemmän tai vähemmän kaksi viikkoa ensimmäisen ensimmäisistä oireista tähän, kun viimeisen viimeiset köhinät alkavat olla kai ilmoilla. Vauvat pystyvät taas nukkumaan muuallakin kuin pystyasennossa sylissä, mikä helpottaa monikkoperheen arkea kummasti.

Kaikki jokeltelevat, mutta yksi vauvoista on alkanut myös ”puhumaan” värikkäin sanankääntein. Elikkäs tuottamaan todella monipuolisia äänteitä, joita hän sitten huvittavan kuuloisena ja näköisenä harjoittaa myös unissaan.

Tämän äidin keho on väsynyt. En ollut etukäteen ajatellut, miten raskasta on kantaa ja nostella päivät pitkät näitä pikkupuntteja. Yllättäen jopa jaloissa tuntuu, ja palauttelupäiviä ei ole. Huomasin kirppiksellä katsovani itseäni huomattavasti lyhyempää ja hentoisempaa äitiä, joka kantoi jo taaperokokoista lasta lonkallaan työntäessään samalla toista kärryissä. Mietin, että kai ne voimat kasvavat samassa suhteessa lasten varttumisen kanssa.

Ihanasti väärässä

Muutama aamu sitten olisi mieleni tehnyt vielä jatkaa unia vaihteeksi. Vatsallaan nukkuvien vauvojen valvontavuoro oli kuitenkin aluillaan. Kaikki uinuivat, ja mielessäni siinteli hampaiden ja kasvojen pesu, maidonpumppaus sekä aamupala, kunnes herra C:n leposija alkoi vavahdella. Askel askeleelta vaunuja lähestyessäni haaveeni tuntuivat kaikkoavan yhä kauemmas tulevaisuuteen.

Kohta alkaa karjunta, huomasin ajattelevani. Hyvästi voileivät, kananmunat ja kahvi. Raotin vaunun päällä ollutta harsoa.

Puhkesin hersyvään nauruun.

En olisi voinut enempää väärässä olla. Harson takana oli niin leveä hymy kuin pienestä naamasta lähtee, puhdasta iloa pilkahtelevat silmät ja päälle aseista riisuva jokellus. Joskus on mukava erehtyä. Vaunutyyppi hengaili sitten omassa osastossaan tunnin verran perässä vedettävänä kylpyhuoneessa, keittiössä ja olohuoneessa kannustaen minua toteuttamaan villeimmätkin haaveeni.  

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.