Nämä olisin halunnut ymmärtää ennen vanhemmuutta (osa 3)

Vanhemmuusviisauksien jakaminen jatkuu vielä tämän postauksen verran. Yllättävän paljon on kertynyt reppuun teille tuputettavaa tietoa. Tai viihdettä. En olisi halunnut oppia kaikkea vasta kantapään kautta, mutta kenties syvällinen ymmärtäminen on vaatinut juuri sitä. Silti, mitä kaikkea olisin halunnut ymmärtää ennen (kolmos)äitiyttä?

Vauvakirjat kannattaa pitää näkösällä, koska poissa silmistä on poissa mielestä. Kaapin perältä niitä ei tule haettua, ja hassut sattumukset ja sanomiset jäävät taltioimatta. Kuten, herra C:n tokaisu: ”Neiti A:lla ei ole pippeliä. Kun neiti A kasvaa isoksi, hänelle kasvaa pippeli.” Meillä kirjat ovat eteisen lipaston päällä.

Mikä sillä oikein on hätänä?!  Väsymys, nälkä, mahakipu, alkava flunssa?!  Aika monesti ei mikään näistä vaan aikuiselta tarttuva tunnetila. Pitkään hain syitä lapsen kiukkuun aina lapsesta itsestään. Sitten tajusin, että hyvin usein kyse olikin minun kiukustani tai minun poissaolevuudestani, joka heijastui ymmärrettävästi lapseen. Olisi pitänyt nukuttaa, ruokkia tai lääkitä itsensä lapsen sijaan.

Pyjama on ylimääräinen tilaisuus taistella vaatteiden väristä.

Pyjamat ovat turhake, jopa lapsiperheen elämää merkittävästi vaikeuttava keksintö. On parempi satsata mukaviin päivävaatteisiin, niitä voi pitää yölläkin. Vauvana pukemisessa ja riisumisessa on paljon työtä, eikä se oman tahdon kehittyessä ainakaan helpota. Pyjama on ylimääräinen tilaisuus taistella vaatteiden väristä, kuosista ja niin edelleen.

Hampaidenpesu ja pottailu onnistuvat kyllä kun aika on kypsä. Olisinpa antanut asioiden kehittyä omaa tahtiaan ja välttänyt jäätävän määrän ahdistusta ja huonoudentunnetta. Vähän käyttänyt hammasharjaa suussa ja rennon letkeästi istuttanut lapsia silloin tällöin potalle vailla tulosvaatimuksia.

Kolmella aterialla peräkkäin syötiin sipsejä.

Sipsipäivä siellä tai täällä ei liene täysin turmiollinen lasten terveydelle. Muistan erään lämpimän kesäpäivän ja väsyneen äidin. Äidillä olisi jopa ollut valmis ruoka jääkaapissa, mutta hän ei jaksanut sen tarjoilemista ja sotkujen siivoamista. Kolmella aterialla peräkkäin syötiin sipsejä ja jotain.

Joku kyllä huolehtii neuvolat ja hammaslääkärit, mikäli me vanhemmat emme muista. Ennemmin tai myöhemmin hoitavilta tahoilta tulee viestiä tai ehdotus käynnistä jonkin muun asian yhteydessä. En usko lapsistamme kasvavan yhteiskuntakelvottomia kansalaisia vaikka he käyvätkin 2,5-vuotisneuvolan 3,5-vuotiaana.

Autoilutakit. Upea keksintö lapsiperheessä. Aina ei tarvitse koko vaatearsenaalia pukea, vaan autolla esimerkiksi kyläilemään ei-niin-kovalla-pakkasella lähtiessä lapset voivat nakata takit niskaan. Turvaistuimen vyötkin on vähemmän hikinen homma kiinnittää, kun toppahaalarin alaosa ei ole nostattamassa raivoa.

Kaikki on vaihetta pienten lasten kanssa, niin hyvässä kuin pahassakin. Tuskallisimmatkin vaiheet menevät ohi. Jonain päivänä turboahdetun arjen alta voi näemmä uupuneimmankin vanhemman kohdalla tulla esiin sellainenkin vaihe, että elämään alkaa mahtua taas haaveita, arkisia suunnitelmia ja omia harrastuksia. Vaihe, jossa jaksat pakollisten kuvioiden lisäksi vaikka laittaa tytöille arki-iltana kynsitarroja tai lähteä koko porukalla vettä valuvan räystään alle läträämään.