Nämä olisin halunnut ymmärtää ennen vanhemmuutta (osa 1)

Oliko pakko oppia lähes kaikki kantapään kautta? Tätä mietin eräänä päivänä. Pohdin kaikkia niitä asioita, jotka olisin halunnut ymmärtää ennen (kolmos)äitiyttä. Paino sanalla ymmärtää. Ei lukea tai tietää muistiin opetellun tasolla. Voi kirjata jääkaapin oveen ylös kissan kokoisin kirjamin ÄLÄ OPETA NUKAHTAMAAN SYLIIN, AUTOON TAI HEILUTUKSEEN JNE ja silti olla oikeasti sisäistämättä ja käyttämättä neuvoa tositilanteessa. Siinä sitä sitten seisottiin vaikka päällään autossa lasta heiluttaen yön ja päivänkin synkimpinä hetkinä. Pitkäjänteisyys oli roskakopassa yrittäessä selviytyä hetkestä toiseen kolmosvauvojen kanssa. Ei paljon jääkaapin oven viisauksia vilkuiltu.

Niin, aidosti ja syvästi ymmärtää lastenhoidon ja -kasvatuksen viisauksia. Ehkä aito ja syvä ymmärrys ei sitten ole mahdollista muutoin kuin sen kantapään kautta. Ehkä opinnoistani silti voisi olla jollekin hyötyä? Tai edes viihdettä.

Anna lapsen nukahtaa itse. Kolmen vuoden kolmosvanhemmuuden jälkeen tämä on yhä ykkösvinkkini. Kaiva vaikka Kiinasta kiven alta ymmärrys, mitä lapsen omatoiminen nukahtaminen tarkoittaa. Mitä se tarkoittaa koko perheen hyvinvoinnin kannalta ei ainoastaan tänä yhtenä iltana vaan seuraavan viikon, vuoden ja vuosikymmenen. Paljonko tunteja ja energiaa olet valmis usein melko uuvuttavasta pikkulapsiarjesta käyttämään nukuttamiseen, kun lapsi osaisi sen tehdä itsekin.

”Viikossa reilut 10, kuukaudessa 45, vuodessa lähes 550 ja viidessä vuodessa noin 2700 tuntia.”

Kuka lapsen nukuttaa hänen ollessaan kohdussa? Ei kukaan. Lapsi osaa kyllä nukahtaa, kun häntä ei opeteta pois siitä taidosta aikuisen nukahtamisapuun riippuvaiseksi. Jos käytät nukutukseen vaikkapa puolitoista tuntia päivässä, tekee se viikossa reilut 10 tuntia, kuukaudessa 45, vuodessa lähes 550 ja viidessä vuodessa noin 2700 tuntia. Aika paljon aikaa, jonka voisi käyttää vaikkapa omaan tai parisuhteen hyvinvointiin. Ja jos nukutuslinjalle lähtee, niin alkuaikoina tuo puolitoista tuntia ei ainakaan monikkolasten kanssa riitä kaikkiin päivä- ja yöuniin alkuunkaan.

Monikkovanhempi: filteröi hyvääkin tarkoittavat neuvot. Mikä toimii yhden kanssa ei välttämättä toimi kahdelle eikä varsinkaan kolmelle. Kysy vinkit ensisijaisesti monikkojen tai kolmosten Facebook-ryhmän rautaisilta eksperteiltä.

Sillä voidaan myös välttää kaikille osapuolille traumaattiset talvikylätarinat.

Kolmosvanhempi: älä yritä pärjätä yksin varsinkaan kodin ulkopuolelle seikkaillessa. Jos et sitten ole supersankari tai nauti sellaisen esittämisestä. Näe vaivaa kolmannen tai toisen ja kolmannen aikuisen mukaan löytämiseksi esimerkiksi retkille. Ne ovat paljon vähemmän tuskallisia, jopa miellyttäviä hoitajamitoituksen ollessa kohdillaan. Vannon, että vaivannäkö palkitaan kohteessa. Sillä voidaan myös välttää esimerkiksi kaikille osapuolille traumaattiset talvikylätarinat, jotka päättyvät huutavien kolmosten autoon raahaamisella ennen kuin ehtivät alkaakaan.

Sanota heti ääneen vanhemmuuteen liittyvät epävarmuudet, noloudet ja kysymykset niiden ilmaantuessa. Tai kirjoita vaikka päiväkirjaa tai blogia, vinkvink. Pähkäilyltä ja hankalissa tunteissa rypemiseltä vapautuu paljon energiaa ja kaistaa muuhun. Mitä pidempään haudot haasteita päässäsi sitä isommiksi ne paisuvat. Kaikki vanhemmat häpeävät ja pelkäävät jotain. Avoimuus raadollisuuteen asti on tehokkain vastalääke.

Jatkuu seuraavassa postauksessa.