Otsikko oli alun perin Näin selviää (ehkä) lomasta 4-vuotiaiden kolmosten kanssa. Ensimmäisenä joululomapäivänä ilmeni lisäyksen sairaiden tarve. Kahden ja puolen viikon aikana ei ollut päivääkään ilman kuumetta, korvakipua, silmätulehduksen pitkittymistä ja oksentelua, ja kaikki laaditut suunnitelmat peruuntuivat.

Mutta elämä on ihmeellistä. Kaikesta selviää, ja jotenkin onnistuin kääntämään suorastaan ällöpositiiviseksi tämän mökkiytymissairasteluperiodin.

Pyörrän puheeni: lapset viihtyvät pitkiäkin aikoja sisällä.

A) Tulipa todella vietettyä rauhassa aikaa perheen kesken kotona. Ilman potilaita olisimme tuskin olleet pää kolmantena jalkana menossa, mutta tekemisiä ja kulkemisia olisi ollut enemmän ja loma näin levottomampi. Lapset tuntuivat olevan onnessaan, kun minnekään ei tarvinnut lähteä. He leikkivät, leikkivät, leikkivät ja vielä leikkivät. Yksin, yhdessä, vanhempien kanssa… Vasta loman jälkeen he muistivat, että eikös meidän pitänyt käydä HopLopisssa, mutta sekin oli aika neutraali toteamus. Olen aiemmin luullut, että lasten on ehdottoman tarpeellista päästä joka päivä ulos ja saada säännöllisesti vaihtelua viihtyäkseen. Pyörrän nyt puheeni: (ainakin meidän) lapset viihtyvät pitkiäkin aikoja sisällä, leikkikavereita kun kerran on, kunhan vanhemmat saavat pidettyä itsensä hyvässä vireessä ja kohtuullisen hyvällä tuulella. Iso oivallus.

Ilman sairastelua tuskin olisin huomannut edistystämme.

B) Loma sairaiden lasten kanssa neljän seinän sisällä oli rankkaa, mutta ilman sitä tuskin olisin huomannut edistystämme. Vuoden takaiseen verrattuna ennen kaikkea minun itsestäni huolehtiminen on niin paljon paremmalla tolalla, että se jo yksin heijastui koko perheeseen ja mahdollisti tästä jaksosta selviämisen kunnialla. Lisäksi lasten omatoimisuustaidot sekä kommunikaatio parisuhteessa ovat kohentuneet monta napsua. Paistattelen yhä valtavan riemun ja onnistumisen tunteessa näistä asioista. Kiitos, kiitos, kuume-, silmä-, korva- ja oksennuspöpöt!

Miten tämä käännettiin voitoksi?

Sitten niitä keinoja. Miten tämä käännettiin voitoksi?

Ulostaudu itse säännöllisesti kotoa vaikka lapset pysyisivätkin sisällä. Raikas ilma ja melusta ja melskeestä pääseminen tekevät ihmeitä, vaikka vireystila vaatisi kaikkea muuta kuin lähtemään pihalle. Jos ei jaksa liikkua niin pukee lämpimästi ja istuu vaikka puutarhatuolilla. Pidin päivittäisestä ulkoilusta kynsin ja hampain kiinni.

Rauhoita joku muukin, mahdollisuuksien mukaan pidempi, hetki ulkoisilta ärsykkeiltä. Pötköttelin lomalla päivittäin kylmässä saunassa kuulosuojaimin varustettuna viltin alla tunteroisen. Ovi oli lukon puutteessa pönkätty hiilhangolla kiinni. (Näyttääpä brutaalilta kirjoitettuna) Lapset kävivät kyllä huutelemassa ja rynkyttämässä ovea toisinaan, mikä oli todella ärsyttävää, mutta kyllä niitä rauhankin hetkiä kertyi.

Einekset ja jämäruoat kehiin. Ruoanlaitossa on olennaista mennä sieltä missä aitaa ei ole. Aterioita skipattiin, aamupalaa syötiin vasta kello 11, ja lounaaksi saattoi olla voileipiä ja päivälliseksi jogurttia ja pähkinöitä. Sairaiden ja ulkona käymättömien lasten kanssa positiivista on se, että ruokahalu on kerta kaikkiaan minimaalinen, joten suurempaan kokkailuun ei ole tarvetta.

Säästä omia voimiasi ja älä syöksy selvittämään sisarusten jokaista riitaa, mikäli hengenlähtö ei kenelläkään ole lähellä.

Älä ikinä, ikinä, ikinä keskeytä leikkejä jollei ole aivan pakko.

Keksikää leikkejä joissa olet osallisena mutta pääset helpolla. Joka ikinen lomapäivä lapset halusivat leikkiä päiväkotia: minä pötkötän patjalla ja vastailen jotain lasten höpöttäessä ja kiikuttaessa itseään tai pehmolelujaan päiväkotiin ja pois.

Ruutuajan salliminen hövelillä kädellä oman mielenterveyden ja levon edistämiseksi. Aina parempi tuijottaa ruutua kuin huutavaa vanhempaa. Ei toki niin hövelisti että ruutuzombiuden myötä mikään muu ei enää suju tai kiinnosta.

Kirjaston antimien hyödyntäminen. Noudimme pariin otteeseen jäätävät pinot kirjoja lainaan, ja niiden parissa kului valtavasti aikaa sekä aikuisen kanssa että itsenäisesti.

Älä keskeytä, hyvä ihminen! Kun lapsen tai lasten touhut sujuvat, älä ikinä, ikinä, ikinä keskeytä jollei ole aivan pakko. Hyödynnä tuo aika ensisijaisesti omaan palautumiseen. Ruokailut ja muut hommat ehtii kyllä hoitaa.

Pärjäämisiä! Yksösten, kaksosten, kolmosten ja nelosten kanssa.