Miten sinä niitä ruokit, ja tuliko molemmista rei’istä?

Kaksi luonnonoikkua vierekkäin. Siinä me bussin keskiosastolla istuimme.

97-vuotias omilla jaloillaan kukkaostoksilla kulkeva rouva ja minä, kolme vauvaa kerralla synnyttänyt rouva. Yksi vauvoista oli kärryssä mukanani vaijeriostoksilla. Tästä lisää jäljempänä. Rouvalla oli ymmärrettävästi heikohko kuulo, joten kailotin melko kantavaan ääneen. Oikeastaan puolihuusin. Koko bussi sai nauttia vuoropuhelustamme.

Syntyivätkö ne kaikki siis yhdellä kertaa? Miten sinä ne ruokit? On siinä pitkäksi aikaa hommaa. Miten sinä niiden kanssa? Peräjälkeen tietenkin tissillä? Tuliko maitoa? Tuliko molemmista rei’istä?

Maskienkin taakse näki, kun ihmiset pidättelivät nauruaan. Silmät siristyivät hymystä. Rouva oli aidosti iloisen oloinen kertoessani kummastakin reiästä tulleen.

Keitätkö itse ruoan, velliä? Ja siis syntyivätkö ne kaikki oikeasti samalla kerralla. Mitä kautta? Samaa reittiä kaikki tietenkin?

Kerroin syntyneen leikkauksella. Keisarinleikkauksella, rouva tarkensi ja oli hieman kauhistuneen oloinen. Kerroin leikkauksen ja toipumisen menneen hyvin. Vuorostani jatkoin kyselymaratonia tiedustelemalla, mikä lienee pitkän iän salaisuus. Hyvä elämä, kuulemma. Ja utelias mieli, lisäsin mielessäni.

Onpa hyvä että pääset kotiin, rouva toivotti minun ja herra C:n jäädessä bussista ennen häntä.

11 kuukautta sitten

Lyhyt maito- ja vellikeskustelu muistutti, että juuri tämähän oli yksi ensimmäisiä omia kysymyksiäni kolmosraskauden selvittyä noin 11 kuukautta sitten. Millä minä ne ruokin – kolme vauvaa kahdella rinnalla? Tätäkin mietin tutkimuspöydällä vatsa geelattuna maatessa.

No, enhän minä heitä yksin ruokikaan. Koko kylällinen hoitajia ja läheisiä on näitä lapsia ollut muonittamassa, joten ilmankos keskosuudesta ei olekaan enää jälkeäkään kasvussa. Alkuun sairaalassa omalla pumpatulla maidolla pullosta sekä imettäen ja sittemmin kotona pumpatulla maidolla ja korvikkeella pullosta. Kotona imetin enää muutamia satunnaisia kertoja.

Ei kannata mennä kärryillä ruohikkoon mallia viidakko, opin.

Viime kuukausien aikana vauvat ovat syöneet vaikka ja mitä ja vaikka ja miten: rintamaitoa, korviketta, kaura- ja maissivelliä, kaurapuuroa, hedelmä-, marja-, kasvis-, liha- ja kalasoseita. Omia ja toistensa sormia. Kantorepun remmejä. Helteellä ja vatsan ollessa kovalla on välillä otettu vesihuikkaakin. Maidot ja vellit syödään pullosta, soseita vellipullostakin sotkun vähentämiseksi. Soseet ovat osin kaupasta, osin (enimmäkseen päivä- ja yöhoitajien tekemiä) kotikutoisia. Lusikkaruokailu sujuu vaihtelevasti, ja syöttötuolissa istuskelua harjoitellaan.

Kolmoset syövät sitterissä, sylissä, selällään lattialla, kärryssä tai sängyssä äidin, isän, hoitajan, sukulaisten ja ystävien syöttämänä. Hereillä, unissaan ja puoliunessa. Välillä yöt ovat hillitöntä maidonkittausta, ja ruokahalu on päivisin kateissa. Välillä syödään isoja kulhollisia sosetta ja jättipulloja velliä aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Joskus huulet pysyvät vuorokauden soseelle supussa, ja sitten linnunpoikasen suu avautuu taas ammolleen. Vauvat syövät välillä tunnin ja välillä (öisin) seitsemän tunnin välein. Yösyöttöjä on yhteensä kuudesta kolmeentoista.

Muita tapahtumia viimeisen viikon ajalta: kolmosjuna oli varikolla katkennen ohjausvaijerin vuoksi. Ei kannata mennä kärryillä ruohikkoon mallia viidakko, opin. Helle on pistänyt vauvojen vatsat ja vanhempien hermot kovalle. Eivät nuku, syö tai kakkaa kunnolla. Kolmosjuna saatiin raiteilleen tandempyörän lyhennetyllä jarruvaijerilla. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, kun viritelmä löysäsi yhden kaupunkireissun rasittamana. Nyt on tilattu Ranskasta kärryille varsinaisesti tarkoitettu paksumpi vaijeri, joka toivottavasti sopii menopeliin.

Le temps nous le dira.