Miten se toimii kolmosten kanssa? 1/3

Totta, minulla ei ole kokemusta eri ikäisten sisarusten äitinä olemisesta. Voisin kuitenkin kuvitella, että useat asiat toimivat  kolmosten ja ”tavallisten” sisarusten kanssa aivan samaan tyyliin – ja useat eivät sitten ollenkaan. Siispä, kuvittelen. Jälkimmäistä.

Synttärit. Lapsilla oli viime kuussa syntymäpäivät. Nyt, kun he oikeastaan ensimmäistä kertaa alkavat suuremmin välittää kynttilöiden puhaltamisen, lahjojen ja muun päälle, piti kehitellä protokolla näihin asioihin. Kakku oli yhteinen ja saman kynttilän sai jokainen puhaltaa vuorollaan. Kaikille laulettiin erikseen. Joskus aiemmin on luriteltu tyyliin ”Paljon onnea neitianeitibjaherrac, paljon onneaaaa vaan”. Ehkä oma aivotoimintakin alkaa kirkastua: kyllähän jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Lahjoiksi lapset saivat meiltä vanhemmilta jotain pientä omaa ja jotain vähän suurempaa yhteistä (lelua). Vieraat toivat makunsa mukaan yhteisiä tai erillisiä lahjoja, eikä siitä tullut sen suurempaa sanomista. Toivoin aineettomia tai etukäteen sovittuja lahjoja tarpeettoman tavaran välttämiseksi, ja tätä kivasti kunnioitettiinkin.

Vaikka lapset ovat syntyneet kahden minuutin välein samana arkiaamuna, puhutaan meillä (usein vähän leikilliseenkin sävyyn) iso- ja pikkusiskoista ja pikkuveljestä. Keskisiskokin on tainnut puheissa vilahtaa.

Vaatteet ja kengät eivät valitettavasti ole aina kierrätettävissä sisarukselta toiselle. Samaa kokoa ei tosin useinkaan meillä tarvita kolmin kappalein, kaksin kylläkin, sillä pikkuveli on vähän isosiskojaan suurempi, ja tytöt voivat näin periä hänen jäämistöään.

Paljon sotkemista, itkemistä ja kaatumista.

Uusien taitojen opettelu on usein haastava juttu. Kahden aikuisen voimin on usein hankalaa (ja hermostuttavaa) opettaa kolmea pyöräilemään, luistelemaan ja niin edelleen. Ratkaisu: värvätään mukaan kolmas aikuinen. Toinen ratkaisu: annetaan ensin yhdelle yksilöopetusta, jotta hän pärjää sitten itsenäisemmin koko komppanialla liikkelle lähdettäessä. Kolmas ratkaisu: kaikki kerralla ja paljon sotkemista, itkemistä, kaatumista ja mitä milloinkin.

Kaverit. Tämä teema ei toistaiseksi ole tullut eteen, sillä kaikki lasten kaverit ovat yhteisiä päiväkotikavereita, vanhempien ystävien lapsia tai sukulaisia. Päiväkodissa kolmoset leikkivät paljon keskenään, varsinkin tytöt, mutta myös koko ajan enemmän muiden kanssa. Heillä synkkaa paremmin eri päikkykavereiden kanssa, mutta omia kavereita ei vielä varsinaisesti mitään kautta ole. Sekin aika varmaan pian koittaa, kun yksilöllisiä synttäri- ja vierailukutsuja alkaa sadella. Onko sitten odotettavissa kyynelsilmäisiä keskusteluita kotiin jäävien sisarusten kanssa?

Mikä on teillä ollut helppoa tai hankalaa saman tai eri ikäisten sisarusten kanssa?

Millaisia niksejä olet kehittänyt?