– Me ollaan kolmosia, lapset kailottivat isoon ääneen astellessaan väliaikaiseen päiväkotiin.

Siinä kohtaa mietin, onko heille muodostunut liiaksikin monikkoidentiteetti. Toisin kuin joissain monikkoperheissä, meillä kyllä puhutaan lasten kolmosuudesta säännöllisesti. Se on perheessämme yhä ihmettelyn, kiitoksen ja vitsailunkin aihe. Ymmärrän niidenkin monikkoperheiden lähestymistavan, joissa monikkoudesta puhutaan mahdollisimman vähän ja keskitytään lapsen yksilöllisyyteen. En silti ajattele monikkopuheen aiheuttavan vahinkoakaan – kunhan se ei pääse hallitsemaan yksilöllisyyden kustannuksella. Lapset ovat selkeästi tietoisia ja ylpeitä kolmosuudestaan, ja minusta se on ihanaa.

Isosisko on monessa tilanteessa isosisko.

Lapset siis 4,5-vuotiaina ymmärtävät olevansa kolmoset ja suunnilleen tietävät mitä se tarkoittaa. Äidin vatsassa on oltu yhtä aikaa, leikkauksella on synnytty, ja maailmaan on putkahdettu peräjälkeen. Säännöllisesti he kertaavat puheissaan, missä kohtaa kukin vatsassa oli ja missä järjestyksessä päivänvalo on nähty. Isosisko myös jotenkin ihmeellisesti (tuuria vai kypsä kahden ja neljän minuutin ikäero) selkeästi on monessa tilanteessa isosisko – johtaa, päättää ja neuvoo.

Hankalampaa heille onkin sitten hahmottaa, että valtaosa muista lapsista ei ole monikkolapsia. Kolmosemme olettavat usein esimerkiksi kaksi hyvinkin eri ikäistä sisarusta tavatessaan, että sisarukset ovat kaksoset.

Lastemme puheenparressa vilisee kolmosten ja kaksosten lisäksi myös sana yksönen. Lieko oikea sana? ”Kaikki varmaan luulevat mua yksöseksi” he saattavat todeta esimerkiksi minun kanssani kahdestaan jonnekin lähtiessä. Tai vastaavasti: ”Meitä varmaan luullaan kaksosiksi”, kun kaksi lasta on mukana.

Looginen harha

Ja itse asiassa todella usein ihmiset luulevatkin tyttöjä kaksosiksi ja herra C:tä heidän isoveljekseen kaikkien ollessa remmissä. Pituusero oli välillä jopa 10 senttiä, mutta tällä hetkellä herra C on vain viitisen senttiä tyttöjä pidempi. Hän muistuttaa ulkonäöltään enemmän isäänsä ja tytöt minua. Koko- ja ulkonäköeron sijaan kaksosharhan aiheuttaa kuitenkin luullakseni inhimillinen, looginen päättely. Kolmosuus on sen verran epätodennäköistä, että ihmisaivot päättelevät ennemmin lapset kaksosiksi ja yhdeksi yksöseksi.

Heillä on eri muotoiset päät.

Kuulin kesäpäiväkodissa, kun aikuiset miettivät ääneen kuinka erottaa neidit A ja B. He ovat luultavasti identtiset, mutta useampien katselukertojen jälkeen kasvonpiirteissä huomaa tiettyjä eroja. Herra C asiantuntevasti auttoi päiväkodin työntekijöitä: ”Sen takia tunnistan heidät, kun heillä on eri muotoiset päät.”

Herra C:llä tuntuu muutenkin olevan jokin fiksaatio pään muotoihin. Minulla oli tuhannen taalan paikka tehdä kasvatuksellisesti oikein, mutta sen sijaan nauroin kippurassa herra C:n perustellessa, miksei hän halua leikkiä tietyn lapsen kanssa. ”Sillä on väärän muotoinen pää. Kolmion muotoinen. Jos vaikka leikkii yhdessä, niin kolmion kärki voi osua mua silmään.”

Ollapa vapaa ja ristipäätä

Muita sutkautuksia viime ajoilta:

Herra C neiti A:lle makuuhuoneessa nukkumaanmenon yhteydessä: ”Jos annat sen (kirjan) annan sun nukkua.” Sai kirjan.

***

Neiti B: ”Haluan lähteä retkelle, olla vapaa ja nähdä maailmaa.”

Neiti A: ”Niin, vaikka kiipeilypaikan tornista.”

***

Jos ruokapöydässä ei aina kaikki voi istua aikuisen vieressä tai edes vastapäätä, niin sitten voi ainakin olla ”ristipäätä”. Eli vinottain vastakkain.

***

Risto Räppääjä -elokuvassa on kätybileet. Meillä on kätyfileet.