Mikä on muuttunut kahdessa kuukaudessa?
Kolmosrattaat mallia juna muuttivat meille eilen, koeajo suoritettu tänään. Kuva: Kirjoittaja.
Takapihalla oli paljon lunta, kun vauvat tulivat taloon. Niin paljon, että puutarhakeinulla olevan yli puolimetrisen lumikasan päälle istuakseen sai kahlata reisiä myöten hangessa. Miksi sinne piti päästä? Koska: hyvä jäähypaikka.
Kärryillä takapihan portista ulos päästäkseen sai tehdä lumitöitä kirjamellisesti hartiavoimin. Nyt kinokset ovat kutistuneet ja kolmoset kasvaneet. Moni muukin asia on reilussa parissa kuukaudessa ehtinyt muuttua.
Esimerkiksi:
olohuoneen kalustus noin sata kertaa. Vauvat asuvat olohuoneessa, koska siinä heidät on helpoin hoitaa käden ulottuvilla. Mööpeleiden kanssa on jatkuvaa optimointia, koska vauvakamaa tarvitsee valtavasti, mutta jossain pitäisi itsekin istua. Alkaa tuntua, että lattia olisi varteenotettavin vaihtoehto. Sieltäkin on välillä sitteriviidakossa haastavaa löytää takapuolenmentävää tilaa. Nojatuoli ja pari ruokapöydän tuolia varastoon. Kehto sisään. Kehto ulos. Äitiyspakkauksen laatikot sisään. Kaksi niistä varastoon. Yksi takaisin, koska laatikossa on hyvä nukuttaa (valvotusti) vatsallaan. Kahdet vaunut sisään sängyiksi. Leikkimatto lattialle. Rahi varastoon. Kolmoskärryjen kopat sisään. Meille ovat muuttaneet myös ensimmäinen syöttötuoli ja pinnasänky – tosin toistaiseksi yökyläilevän ystävän vauvaa varten. Muhkea kaksosten imetystyyny siirtyi olohuoneesta vaatekomeroon, sillä ainakin toistaiseksi pulloruokinta toimii parhaiten.
Tosiaan, yksös- ja kaksoskärryt saivat eilen seuraukseen kolmoskärryt. Enkä vieläkään osaa erotella vaunuja, rattaita ja kärryjä. Kolmosrattaat ovat mallia juna, koska edelleenkään en tiedä mitkä lopulta olisivat meille parhaat ja nämä saimme superedullisesti käytettynä. Koeajon perusteella yllättävän näppärän tuntuiset puolentoista metrin pituudestaan huolimatta. Junaa ohjataan ratilla. Kaksokärryt etenenevät nyt kiertoon, ja yksöset jäänevät unipesäksi. Ja asiointivaunuiksi, kun joskus on aihetta leikkiä yhden vauvan vanhempaa esimerkiksi lääkärireissulla.
30 vauvasenttiä lisää
Vauvoja oli kotiutuessa yhteensä 7,5 kiloa – nyt 16. Heitä oli 139 senttimetrin verran – nyt noin 170 senttiä. Osa tästä beibimassasta köllöttelee juuri nyt leikkimatolla, osa sitterissä ja viimeinen kolmannes kylvyssä.
Ensimmäisiä vauvaviikkoja ja kuukausia varten täyteen kokattu pikkupakastin on syöty tyhjäksi ja siirretty tilaa viemästä terassille.
Lastenhuoneeksi tarkoitettu huone on muutettu ATK-, kuntoilu- ja päivystystilaksi. Yövuorossa hoitajan parina oleva puoliso torkkuu siellä.
Täysimetyksestä (valtaosittaispumppauksesta, kai sekin täysimetykseksi lasketaan) siirryttiin ensimmäisten kotiviikkojen aikana osin korvikkeeseen, jotta minä en olisi ympäri vuorokauden niin kiinni maidontuotannossa. Yllättäen maitoa olisi riittänyt ja saattaisi riittää edelleen kaikille kolmelle, mutta en kertakaikkisesti jaksa olla koko ajan tiristämässä itsestäni ravintoa ulos.
Kotipalvelun tuntimäärä, jonka ensin kerrottiin 16 viikkotunnilla olevan aika lailla tapissa, on moninkertaistunut. Siltikin välillä kiirettä pitää. Kannattaa vaatia apua – pyytäminen kun ei aina valitettavasti auta. Avun lisääntymisestä puolestaan on seurannut monia muutoksia:
en enää (säännöllisin väliajoin) pelkää sekoavani väsymyksestä.
nautin enemmän lapsistani ja hymyilen heille enemmän.
en ole enää pitkään aikaan kiroillut. Paluu normaaliin, siis. Hyvä minä.
en pelkää enää öitä ja viikonloppuja. Myöhäisiltoja hitusen.
Ihmisiä kuitenkin
44-kokoisista keskosvaatteista on siirrytty jo 56- ja 62-kokoihin. Toppapuvut, joiden hihojen ja lahkeiden alkamiskohtiin vauvojen raajat eivät edes yltäneet kotiutuessa, alkavat nyt käydä tukaliksi.
Vauvat osaavat hymyillä, jokellella ja syödä sosetta. Yksi heistä vaikuttaa ymmärtävän, että kaksi muutakin ovat pienestä koostaan huolimatta ihmisiä.
Entä mikä on lähiaikoina muuttumassa? Ainakin se, että takapihalle ilmestynee jonkinlainen luiska, jotta juna voi puksutella parin portaan verran terassille päiväunilandiaan.
