Pahoittelen pitkää hiljaisuutta. On pakattu, muutettu ja muuttosiivottu. On tutustuttu päiväkotiin ja raivattu uutta pihaa. On aseteltu tavaroita paikoilleen. Väsyttää, ja ahdistaa myöntää ettei tämän sairausloman aikana ole paljoa toipumista tapahtunut. Tuntuu kuin olisin vastasyntynyt vauva tai hauras vanhus joka jaksaa hyvin vähän yhden päivän aikana — mutta jolla täysin käytettävissä olevien voimavarojen vastaisesti on aamusta iltaan velvoitteita.

Vuosi eteistä josta ei meinaa mahtua läpi yksi kokonainen aikuinen.

Jospa nyt helpottaisi, kun olemme viimein asettuneet uuteen kotiin ja luovuttaneet vanhan. Jospa nyt olisi hetki ilman muutosta tai sairastelua. Tiesin, että muutto kaikkine lieveilmiöineen on huonoksi voinnilleni. Valinta oli pelokas mutta tietoinen. Seuraava mahdollisuus olisi ollut aikaisintaan vuoden päästä, koska ainoastaan syksyisin on mahdollista saada lapset samaan päiväkotiryhmään. Vuosi eteistä josta ei meinaa mahtua läpi yksi kokonainen aikuinen. 365 päivää saunaa ulkovaatevarastona. Ei kiitos.

Lapset nauttivat uudesta kodista ja vaikuttavat viihtyvän sisälläkin pidempiä aikoja. Suurempi tila mahdollistaa juoksemisen ja, ah, niin ihanan pitkät liu’ut potkuautoilla. Pihalla oleminen on nyt haastavampaa, kun pikkuruinen aidattu takapiha on muisto vain. Uuden pihan aitaaminen on mietinnässä, mutta pohdimme onko vaivan arvoista. Mitä vuoden päästä, onko jo tarpeeksi järkeä puuhaamaan aitaamattomalla alueella? Ja onko vuosi lyhyt vai pitkä aika aitaamatonta pihaa? Ainakin nyt on melko kaoottista säntäilyä havaittavissa talon ympärillä, kun lapset katoavat kukin omaan ilmansuuntaansa ja aikuinen yrittää pysyä perässä.

Hyvän päivän hyvä ilta

Kävimme lasten ja hoitajan kanssa tutustumassa päiväkotiin. Päiväkodissa ei ollut yhtään mitään vikaa, mutta kotioloihin verrattuna se tuntui…tuotantolaitokselta. Hälinä, jonossa marssiminen ja lasten määrä saivat omamme näyttämään pikkuruisilta ja eksyneiltä muurahaisilta metsässä. Jännittää.

Kävitkö spassa?

Oma mieleni on nyt alhossa, mutta muistelen aiempien viikkojen kohokohtia kuten hyvän päivän hyvää iltaa. Olimme koko perheellä siivoamassa silloin vielä toisten omistamaa pihaa (lapset viihtyivät ja puuhastelu oli jopa rentouttavaa!) sekä mummilla  miniminilomalla. Kävitkö spassa, mummi kysyi suihkusta tullessani. Miniminiloma on siis käydä kaikessa rauhassa pesulla mummin luona ja läträtä kaikkien mahdollisten purkkien ja purnukoiden sisällöillä. Tuotelahjaksi sain vielä lähtiessä pinkin hiusharjan ja pinkit sandaalit ”Supermarket Mamsselista”, kuten äitini kotia nimitämme. Mitä sieltä ei löydy, sitä ei tarvita. Niin, ja siis tämän hyvän päivän päätteeksi vielä iltakin sujui lasten kanssa kuin tanssi.

Jokunen viikko sitten olin yhtenä päivänä aamusta iltapäivään vapaa tekemään mitä halusin. Oli suuria suunnitelmia käydä salilla, kirpputorilla ja kaupassa sekä siivota. Lopulta makoilin sängyssä koko päivän, söin jäätelöä, join kahvia ja katsoin Unelmakoti Sisiliassa -sarjaa. Sekä tein tämän muistiinpanon blogialustalle. Olin niin onnellinen ja kiitollinen levosta ja rauhasta, että olin erittäin lähellä itkeä ilosta.

Hassua ajatella tämänhetkisessä olotilassa, että ihan lähimenneisyydessä on tuollainenkin hetki. Varovaisen rohkaisevaa.