Meditoi kun vähiten huvittaisi! (1/2)
Tämä kuva voi nostaa verenpainetta eikä sovellu herkille henkilöille: eteinen kolmosten ja heidän vanhempiensa näyttävän sisääntulon jäljiltä. Kuva: Kirjoittaja
Ette kysyneet neuvoani – mutta neuvonpa silti. Pienten lasten vanhemmat ja työn raskaan raatajat: suosittelen lämpimästi käyttämään kahvitauon tai Pikku Kakkosen vaikutusajan meditointiin puhelimen selaamisen tai sarjan katsomisen sijaan. Usein viritämme aivoja lisää, kun oikeasti ne kaipaisivat viilentelyä. Väitän, että jokainen ihminen hyötyisi meditoimisesta. Aivan erityisesti siitä hyötyy syystä tai toisesta stressin kanssa kamppaileva: vanhempi, työntekijä tai vaikkapa ison elämänmuutoksen äärellä oleva.
Mitä meditaatio sitten tarkalleen on? Voisi ajatella, että meditointi on kuin suihkussa käymistä, jossa kehon asemesta puhdistetaan mieli. Meditaatio on mielen tyhjentämistä ajatuksista, mielen hiljaisuutta, ja ajatuksettoman tietoisuuden tila, joka saavutetaan pysyttelemällä keskittyneesti nykyhetkessä jonkin menetelmän avulla.
Kolmas kuuntelee luonnon ääniä tai musiikkia juostessaan tai neuloessaan.
Oma menetelmäni on Lauren Ostrowski Fentonin Youtube-meditaatioiden kuunteleminen sängyssä makoillen, unimaski kasvoillani ja tarvittaessa kuulosuojaimet päässä. Joku toinen istuu risti-istunnassa hiljaisessa huoneessa, mutta se ei todellakaan ole ainoa tapa meditoida. Kolmas kuuntelee luonnon ääniä tai musiikkia juostessaan tai neuloessaan. Kaikki käy kunhan se ei vie ajatuksia mukanaan.
Ajatukseni lähtevät aina harhailemaan, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kauppalistaan, viikonlopun suunnitelmiin, kirppispöydän varaamiseen, säähän tai suosikkiohjelmaan. Mitä enemmän ne harhailevat ja mitä hankalampaa meditointi on, sitä enemmän olen sen tarpeessa. Kun meditointi sujuu suht vaivatta, on se itselleni positiivinen signaali rauhallisesta mielentilasta – jota toki täytyy ylläpitää meditoimalla.
Aivoissa avaruusmyrsky ja kymmenen pingismatsia
Olen meditoinut suhteellisen säännöllisesti ehkä vajaan parisen vuotta. Alkuun olin kuin kissa pistoksissa. Makuuasentoon omien ajatusteni ja meditaatioklipin ääniraidan kanssa asettuminen oli hankalinta päivässä. Olo oli tukala. Epämukava. Tunsin ajatusten suorastaan hyökyvän päähäni vaakatasoon laskeutuessa. Ne hyökkäsivät kimppuuni, ja pääni täyttyi ärsykkeillä: mitä eilen tapahtui, mitähän huomenna tapahtuu, mitä täytyy muistaa tehdä, mikä on hoidettu, mitä 25 vuotta sitten tapahtui ja niin edelleen. Päässäni oli yhtäaikaa avaruusmyrsky ja kymmenen pingismatsia, ja roskakori oli todella tyhjennyksen tarpeessa.
Toisella kertaa touhusta ei tule kerta kaikkiaan mitään.
Meni kuukausia jos ei vuosi, että meno merkittävästi hiljeni. Nykyäänkin ajatuksia tulee ja menee melko runsaasti, mutta asetun jo hyvillä mielin meditoimaan. Osaan lempeämmin hyväksyä mieleni silloisen tilan ja päästää irti ajatuksista. Jokainen sessio on erilainen. Joskus rentoudun niin että nukahdan, ja toisella kertaa touhusta ei tule kerta kaikkiaan mitään. Silloin joko jatkan harjoitellen hyväksyvää asennetta olotilaani kohtaan tai vaihtoehtoisesti hetken yrittämisen jälkeen vaihdan meditoinnin vaikka venyttelyyn. Kehokin kerää tunne- ja ajatuskuonaa, ja kireyksien vapauttaminen helpottaa psyykkistä oloa. Sen jälkeen voi taas meditointikin luistaa.
Ensi kerralla pureudun vielä tarkemmin meditaation toteuttamiseen ja hyötyihin sekä meditaation ja mindfulnessin eroihin.
Kursivoidut osiot referoitu lähteestä: Forever Pihlajalinna
