Huonoa tuuria? Vai sittenkin kohtalon ivaa? Taisin manifestoida meille melkoisen riesan kirjoittamalla ensin oksennustaudin lähes välttämisestä sekä kodin kunnossapidosta. Kuka olikaan se viisas nainen, joka kirjoitti ettei ole olemassa vain puhtaita ja likaisia vaatteita? Ai niin, minä.

Syyhysiivous olisi ollut aika paljon helpompi, mikäli toden totta kodissamme olisi ollut vain puhtaita ja likaisia vaatteita. Syyhyepäilyn myötä piti nyt sitten säkittää tai pestä koko vaatekaappien sisältö. Tästä viisastuneena meillä on nyt sitten puolipitoisille vaatteille oma laatikko kylppärin pöydällä. Monet muut viisaat niksini kylläkin olivat hyödyksi. Huomasin esimerkiksi, että urakka olisi ollut todella paljon mittavampi ilman jatkuvaa tavarankarsintatapaani.

Zen-mieleen on siis vielä matkaa.

Vaatteiden huoltaminen oli vain osa kokonaisuutta kaksinkertaisen lakanoiden, pyyhkeiden, tyynyjen, peittojen, petauspatjojen, mattojen, sohvien ja muiden istuinten käsittelyn (säkitys, saunotus, imurointi, pesu) lomassa. Pestä piti toki myös lapset ja aikuiset. En lopulta ole edes varma olivatko nämä ihomuutokset syyhyä, sillä oireet olivat sen verran lieviä ja helposti katoavia. Terveyskeskuslääkärin syyhydiagnoosin mukaan piti kuitenkin toimia, sillä muutoin ei olisi ollut asiaa päiväkotiin, töihin tai oikeastaan minnekään.  Ja tulipahan käytyä kodin irtaimisto läpi, sijoitettua irtopennoset lääkkeisiin ja siivottua huolella. Meillä ei ole iki

Joka tapauksessa, jälleen kerran tuhat kertaa pahempi oli ajatukseni ja stressini asian hoitamisesta kuin itse toimenpiteet. Zen-mieleen on siis vielä matkaa. Jos teille iskee syyhy, älä panikoi. Ota asia kerrallaan, muista ettei onneksi kyseessä ei ole vaarallinen tauti ja nauti karsitusta ja siististä kodista. Oli myös mielenkiintoista huomata, että tulisin varsin hyvin toimeen parilla yläosalla, muutamilla housuilla, yksillä kengillä, yhdellä takilla ja muutamilla alusvaatteilla. Itse asiassa kaikkien muiden vaatteet on jo palautettu kaappeihin, mutta omani ovat yhä säkissä. Tähän minimalismiin voisi hurahtaa…

Tavaranhallinta- ja pyykinpesurobotti

Työlästä syyhyn häätäminen kyllä on, ainakin kolmen pienen lapsen ja kahden aikuisen taloudessa. Ei ole ihan kevyt nakki huolehtia jokaiselle huollettuja vaatteita, kenkiä, päähineitä, jonkinlaista makuualusta, peitonkaltaista riepua ja niin edelleen, ja siivota kotia lattiasta kattoon siinä sivussa. Toisaalta tavallinen toimiva arki tuntuu taivaalliselta, kun jotain käyttöesinettä ei tarvitse 24/7 olla säkittämässä, pakastamassa tai pesemässä tai vaihtoehtoisesti kaivelemassa pakastimesta tai jätesäkeistä autotallista.

Miten siitä selvittiin keskiajalla?

Viikon ajan olin käytännössä tavaranhallinta- ja pyykinpesurobotti. En ole varma puhuinko puolisolle tai lapsille noiden päivien aikana. Oliko keskiajalla syyhyä? Miten siitä selvittiin ilman päiväkodin vetoapua ja kodinhoitokoneistoa? Positiivista oli, että olemassa ollut tai oletettu tauti ei iskenyt nyt +30 asteen helteellä.

Lasten kanssa aina saa iloita, että huonoa säätä ei ole olemassakaan. Viileä kesäkeli – omiaan puistojen kiertämiseen, pyöräilemiseen ja skuuttaamiseen. Kerroksittain jäätä ja vettä – hei, liukastellaan! Loskaa – kuralällyleikkejä. Hiostava helle – ei mennä minnekään pihaa ja lähirantoja edemmäs, läträtään vedellä läträämästä päästyäkin ja syödään pelkkiä sipsejä ja jäätelöitä.