Hyppää sisältöön

Lievä masennus, kohtalainen ahdistuneisuus ja oranssit lapset

Julkaistu
Lievä masennus, kohtalainen ahdistuneisuus ja oranssit lapset

Kaksi odotustelineissä kolmatta pukiessa. Kuva: Kirjoittaja

Lastenlääkärillä:

– Nämä lapset ovat oransseja. Onkohan heidän isänsä jotenkin… eri värinen?

Näin tiedusteli lääkäri yksivuotiskeskoskontrollissa. Kerroin isän kotimaasta ja lasten porkkanapitoisesta ruokavaliosta. Lääkäri oli tyytyväinen selityksiin. Hän jatkoi sitten.

– ********lla on pitkät hiukset. Mutta se on ihan… normaalia.

Minulla ja apuna olleella ystävälläni oli naurussa pitelemistä. Kaiken kruunasi se, miten sekä lääkäri että hoitaja ihastelivat moneen otteeseen ”äidin puhuvan ihan järkeviä” huolimatta reilun vuoden ikäisistä kolmosista. Niin, kyllähän aina tunnin pystyy skarppaamaan.

Perhepäivähoitoon tai yksityinen hoitaja?

Vanhempainvapaani loppui eilen. Sen jälkeisistä hoitojärjestelyistä on väännetty kättä kunnan kanssa jo kuukausia. Varhaiskasvatus on ensisijainen, ja kotipalvelulla ei voida sitä korvata, sanotaan kunnasta. En laita lapsia päiväkotiin, kolmesta perhepäivähoitopaikasta samalla hoitajalla voi vain haaveilla, ja yksityistä hoitajaa on vaikea löytää, sanoin minä. Minun on lisäksi ollut todella hankala ”luovuttaa” ja ajatella antavani ”jo” lapset muille hoidettavaksi.

Ei tämä minun uupumukseni muutamalla hassulla kotipalveluvikkotunnilla kohene.

Sitten se iski perjantaina kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ajatus siitä, että ei tämä minun uupumukseni muutamalla hassulla kotipalveluvikkotunnilla kohene. Mieli on väsynyt ja kaipaa kunnollista huojennusta. Jos selkä tai jalka on rasittunut, ei se todennäköisesti sillä parane, että sitä kuormittaa entisen 14 tunnin sijaan vain 10 tai 12 tuntia päivässä. Ei mielikään.

Vaikeaa tai epätodennäköistä on ainakin yritettävä. Eli perhepäivähoitoa tai hoitajan palkkaamista yksityisen hoidon tuella. Päiväkodin aiheuttamasta sairastelukierteestä en voi kuvitella selvityväni edes puolijärkisenä.

Osa-aikaisuuttako kohti?

Kävimme jo tutustumassa yhteen perhepäivähoitopaikkaan, jossa olisi, kuin ihmeen kaupalla, ollut ensi kuussa kaksi vapaata paikkaa ja kesän lopulla kolmas. Hoitaja oli mitä ihanin, mutta paikka ei muista syistä ollut meille sopiva. Toisella hoitajalla olisi vielä viime viikolla ollut kolme paikkaa kesän lopusta alkaen, mutta yksi oli juuri ehtinyt mennä. Jos jostain kaksikin paikkaa löytyisi, niin sillä päästäisiin jo alkuun. Voisin hoitaa yhtä lapsista kotona ja lainailla häntä välillä läheistenkin iloksi.

Kaiken kaikkiaan perhepäivähoidon metsästäminen on ollut rohkaiseva kokemus. Lisäksi etsimme ja harkitsemme omaa hoitajaa. Yksityisessä hoitajassa houkuttaa ennen kaikkea ne tuhat vaatekerrosta joiden pukemiselta välttyisimme ajan mittaan kotiinkuljetuksella saapuvan apurin myötä.

Please, alkakaa joku hoitamaan lapsiani ja opettakaa heidät lusikoimaan ruokaa ja tekemään tarpeensa pottaan!

Kelan yksityisen hoidon tuen saa kun perheessä on kolme päiväkoti-ikäistä. Tuki menee suoraan hoitajalle. Jos ei itse lisäksi maksa palkkaa, ei hoitajan liksa varsinaisesti päätä huimaa. Toisaalta, mikäli työnantaja, eli perhe, voi tulla vastaan työtunteja vähentämällä, voi tämä ehkä ollakin varsin kiva osa-aikatyö innokkaalle lastenhoitajalle. Täyden tuen saa yli 25 viikkotunnilla ja osittaisen vähemmällä. Perhe maksaa työnantajan kulut palkkiosta.

Osa-aikainen hoito lapsille ja osa-aikatyö minulle voisi tässä kohtaa toimia.

Elämäntilannesidonnaista

Muistini pätkii. Ei siis mitään uutta pikkulapsiperheauringon alla. Kuitenkin vähän lisää sen seurauksista ensi kerralla. Muistamattomuuskin tuli ilmi masennus– ja ahdistuneisuuskyselyissä, jotka omalla lääkärikäynnilläni täytin. Lievä masennus ja kohtalainen ahdistuneisuus, ynnäsi tohtori. Labrakokeita otettiin, mutta elämäntilannesidonnaiseltahan tämä kovasti näyttää, nyökyttelimme yhdessä.

”Unta turvaamaan” sain lääkitystä, mutta melatoniinia lukuun ottamatta taidan etsiä apua muualta kuin purkista. Toinen lääke unettaa vähintään yhtä tehokkaasti päiväsaikaan. Ja toimivin hyvän unen edistäjä on toistaiseksi ollut kuorman vähentäminen arjesta. Itse itselleni määräsin:

”Niin paljon minkä tahansa huoneen lattialla makoilua päivittäin kuin mahdollista lasten kanssa, alla, seassa tai jopa ilman heitä sohvalla tai sängyllä. Nautitaan säännöllisesti, epäsäännöllisesti ja aina tilaisuuden tullen toistaiseksi. Aiheuttaa riippuvuutta mutta antaa aiheuttaa. Sivuoireena tulevalla itsensä syyllistämisellä laiskottelusta voit heittää vesilintua.” 

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.