Legoja leivänpaahtimessa ja traktori suussa

Näyttää kuin minulla olisi lävistysreikä nenän ja ylähuulen välissä. Neiti A heitti minua siihen isolla lelutraktorilla. Fyysisistä vammoista selvitään, psyykkisiä nuollaan vielä. Eniten kirpaisi se, että pahoinpitely minun ulvomisineen ja neiti A:n säikähtäneine itkuineen tapahtui suosikkiajallani, perheen yhteisellä lähes pyhällä leikki- ja rauhoittumishetkellä iltapuurojen ja pesujen jälkeen ennen nukkumaanmenoa.

Tilanpuute vaivaa ajoittain, esimerkiksi siinä muodossa, että legolatikkoa säilytetään keittiön pöydällä leivänpaahtimen vieressä. Olinkin miettinyt, että kuinka paljon legoja on epähuomiossa päätynyt laatikkoon kippaamisen sijaan paahtimeen. Vastaus: ainakin yksi muodottomaksi vääntynyt muovinen ovi, joka löytyi leivänpalaa kalastellessani.

Verhojen raosta tirkistää aamuisin lastenhuoneen seinään auringonsäteitä. Lapset hihkuvat riemuissaan molemmilla taitamillaan kielillä putkeen. ”Aurinkoshems!” Ja missä ikinä he aurinkoshemsin tai sen luoman valon tapaavatkaan, pihalla, seinällä tai kirjassa, liikuttava ilo on aina yhtä taattu.

Jokainen hoilaa isoon ääneen eri laulua.

Lasten laulaminenhan on ihanaa, mutta joskus takapenkiltä kantautuu melkoinen kakofonia jokaisen hoilatessa isoon ääneen eri laulua.

Neiti B:lle tuli haava varpaaseen. Laitettiin laastari. Kaikki muutkin olisivat halunneet, ja he esittelivät dramaattisesti omia mukamas pipejään.

Viikonloput meillä mennään usein vuorottelusysteemillä vähintään iltapäivään saakka. Minä herään ensimmäisenä lasten kanssa, herätän puolison parin-kolmen tunnin päästä, menen itse lepäämään tai touhuamaan omiani, ja vielä kertaalleen saatetaan vaihtaa vuoroa. Myöhäisiltapäivä ja ilta ovat usein koko perheen yhteistä aikaa.

Neiti A makaa selällään viimeisellä hangenkaistaleella ja tekee lumikakkuja. Neiti B on kiivennyt ikkunalaudalle istumaan ja aurinkoa ottamaan. Herra C kärrää kupilla kuraa terassille. Ihanan erilaisia ovat.

Huutamaan kaikki kolme rivissä.

Muisto vauva-ajalta puski mieleen. Ajelimme autolla epätoivoisesti ympäriinsä yrittäen nukuttaa lapsia. Ei tainnut onnistua kovin hyvin. Me vanhemmat olimme lopen uupuneita. Palasimme kotiin, ja kaikki kolme lasta huusivat hysteerisenä. Vanhemmatkin olivat hysteerisiä mutta sen verran järjissään, että tajusimme kyvyttömyytemme rauhoittaa lapset ennen kuin rauhoittaisimme itsemme.  Laskimme lapset olohuoneen matolle. Huutamaan kaikki kolme rivissä. Menin toiseen makuuhuoneeseen ja hakkasin päätäni seinään. En päässyt huutoa karkuun. Menin takapihalle ja puoliso toiseen makuuhuoneeseen. Saimme kasattua itseämme sen verran että pystyimme palaamaan lasten luo, ja hekin kai lopulta rauhoittuivat. Ei ole ikävä noita aikoja.

Tai sitä, kun yritin yksin nukuttaa kolmea huutavaa vauvaa. Taas olin tunnekuohun vallassa kyvytön rauhoittamaan lapsia. Vauvat pinnasänkyihin ja äiti hetkeksi korvatulpat ja kuulosuojaimet päässä saunaan itkemään.

Kolmosraskaana oleva kysyi monikkoperheiden Facebook-ryhmässä vinkkejä tulevaan. 7-paikkainen Toyota Verso ja paljon kotipalvelutunteja, olivat minun neuvoni pähkinänkuoressa.