Lasten aamu kannattaa aloittaa karkilla ja muita U-käännöksiä (osa 1)

Lapsi lapselta periaatteet karisevat, toistavat monet yksikkölasten vanhemmat. Ensimmäinen ei saa sokeria ennen naimaikää, toisen kanssa sinnitellään vähän vähemmän aikaa, ja kolmas tekee mitä tahtoo. Meillä tämä sama kuvio on kiinnostavasti näyttäytynyt ajan ja oman oppimisen myötä  kolmen ”esikoisemme” kanssa. Esimerkiksi:

Aamu alkaa karkilla päiväkotipäivinä. Kun takki ja kengät ovat niskassa, saa palkinnoksi valita pikkuruisen irtokarkin. Toimii täydellisesti! Toistaiseksi tällä kikalla saa jopa väsyneen pienokaisen pomppaamaan sängystä suoraan eteiseen. Hien, houkuttelun, huudon ja aamujen pelkäämiseni määrä on vähentynyt 99-prosenttisesti, enkä aio luopua tästä kikasta niin pitkään kuin se tehoaa.

Tarranimilaput vaatteista ovat jääneet laittamatta päiväkotitaipaleen alun innostuksen ja kuuliaisuuden jälkeen. Anteeksi päiväkotitädit! Päiväkotimme on todella pieni, ja aikuiset aika lailla muistavat mikä kenenkin on – ja jos ei, niin kamppeet löytyvät aina ennemmin tai myöhemmin. Lapset tunnistavat myös jo omansa tarkasti.

Sohvilla saa hyppiä ja keittiön pöydille (ei ruoka-aikana) kiivetä meillä. Kaikkeen temppuiluun ja liikkumiseen kannustetaan, poislukien hengenvaaralliset stuntit.

Aikuinen (puoliso) nukkuu nyt lasten kanssa. Tämä on ollut minulta suurin myönnytys, ja toisaalta jälkikäteen mietin miten dorka olin kun en tajunnut järjestelyn nerokkuutta aiemmin. Pidin itsepintaisesti kiinni lasten nukkumisesta keskenään omassa huoneessaan, vaikka se johti ainoastaan kummankin aikuisen katkonaisiin yöuniin ja huoneiden väliä vaeltamiseen. Elämä on niin paljon parempaa näin. Itsenäisestä nukahtamisesta olememme pitäneet kiinni poikkeustilanteita lukuun ottamatta.

Jälkiruoka ennen eturuokaa – miksikäs ei? Tämä on toisinaan ihan toimiva järjestys. Tämä ei ole meillä ongelma, koska jos lapsilla on oikeasti nälkä., niin ruokalajien järjestyksellä ei näy olevan mitään väliä.

Yhden pitkän ulkoilun taktiikka toimii aika hyvin.

Lapsen pitää päästä ulos joka päivä aamu- ja iltapäivällä. Pitääkö? Meillä on viikonloppuisin ja lomilla toisinaan käytössä yhden pitkän ulkoilun taktiikka, ja se toimii aika hyvin (ja välttää yhden pukemisen). Joskus taas ulkoiluita voi olla kolme tai neljä. Tllanteen mukaan. (Tämä ei ollut ennen sanavarastossani.)

Iltapesut joka ilta, onko pakko? Ei kai, ainakaan pidemmän kaavan mukaan. Useampana iltana viikossa iltapesun virkaa ajaa kosteuspyyhepesu alias lappupesu: kasvot ja alapää pyyhitään kosteuspyyhkeellä ja kädet pestään saippualla.

Tavalliset hammasharjat riittävät, uskottelin itselleni vuosikausia. Nyt en vaihtaisia sähköhammasharjoja: lapset alkavat hammaspesulle mieluummin, ja homma hoituu nopeammin ja jynssäämättä.

Sähköistäminen ylipäätään, mitä pidin ennen turhakkeena, helpottaa arkea käsittämättömän paljon: sähköpyörä, sähköhammasharja ja robotti-imuri vapauttavat runsaasti aikaa ja energiaa muuhun.