– Ette voi matkustaa perheen kesken.

Näin tuumattiin lentoyhtiön asiakaspalvelussa kysellessäni lisätietoa matkajärjestelyitä varten. Halusimme lähteä tapaamaan sukulaisia ulkomaille. Aavistuksen hölmistyin mutta en tätä onneksi purematta niellyt. Vähän googlailua ja omista mahdollisuuksista astetta valaistuneempana uusi soitto asiakaspalveluun. Varmistui, että kaksi aikuista voi kyllä lentää kolmen vauvan kanssa, mutta vain kaksi menee sylimatkustajina ja kolmannelle on otettava turvakaukalo mukaan ja varattava lapsen paikka.

Muista syöttää väärä syntymävuosi

Mutta. Lapsen paikan voi varata vain yli 2-vuotiaan syntymäajalla. Lentoyhtiöstä neuvottiin syöttämään varaukseen väärä syntymävuosi ja ottamaan sen jälkeen asiakaspalveluun yhteyttä vuoden muuttamiseksi. Näin tein. Lentoyhtiö ei saanutkaan vaihdettua syntymävuotta. Yhteys sivustoon jolta lennot varattiin. Onnistui polveilevien selitysten päätteeksi. Yhteys siirtymälennon asiakaspalveluun ja syntymävuoden vaihtaminen sinnekin.

Taisin soitella asiakaspalveluihin vajaan viikon aikana sen viitisentoista kertaa ennen kuin nyt ainakin kuvittelen kaiken olevan selvillä. Varmistin vielä moneen kertaan, että turvakaukalovauvalle ei tarvitse olla telakkaa mukana. Pelkkä kaukalo. Varmistin myös, olisimmeko automaattisesti saaneet sylivauvojen kanssa ylimääräistä jalkatilaa tarjoavat paikat, joiden eteen mahtuu lennolla annettava vauvankoppa. EI, emme olisi. Varasimme ja maksoimme tällaiset paikat.

Lastenrattailla pääsee portille asti, mutta jos on käsimatkatavarakokoon taittuvat rattaat, voi ne ottaa matkustamoonkin. Onneksi on!

Vähän erilaista tämä matkasuunnittelu kuin entivanhaan, tuumaa edelleen melko tuore ja kolmesta ihmeestä päästään pyörällä oleva äiti.

Edellä mainittu pätee toki myös esimerkiksi ainoana vanhempana kaksosten tai kahden alle 2-vuotiaan yksösen kanssa lentäessä.

Kolmosäitikollega tietää

Kaiken tämän jälkeen tajusin, että helpointa olisi ollut ottaa puhelu suoraan kokemusasiantuntijalle, kolmosäitikollegalle, joka on jo matkustanut moneen otteeseen oman samanikäisen trionsa kanssa. Sen lopulta tein, ja sieltähän irtosi vielä lisätietoa. Kuten: meidän tapauksessamme emme voi lentokoneessa päästä kaikki vierekkäin, koska samassa penkkirivissä ei ole riittävästi happimaskeja kaikille. Tärkeimpänä kävi ilmi, että todennäköisesti matkustaminen tulee menemään paljon paremmin ja lapset tulevat olemaan (taas) monta kertaa reippaampia kuin voimme etukäteen kuvitellakaan. Eivätkä kaikki vauvat itke nousujen ja laskujen aikana. Jes!

Ennen lentojenvarauspisteeseen pääsemistä oli muuten jo selviydytty pienestä temppuradasta. Ensimmäinen härveli oli passikuvien ottaminen elektroniikkatuotteita myyvässä liikkeessä.

– Tuossa lasten tulisi pystyä istumaan, myyjä-kuvaaja osoitti kiikkerää mustaa, lähes selkänojatonta korkeaa jakkaraa.

Ei onnistu. Asia ratkesi niin, että puoliso piilotti itsensä kuvan alaosaan kannatellen lapsia alhaaltakäsin istuma-asennossa jokseenkin tuolin kohdalla. Kymmenen sekuntia per lapsi, ja kuvat oli otettu.

Kuvaajan nopeusennätys lasten kanssa, hän kertoi. Kuvat ja nimethän menivät tietysti sekaisin, mutta onneksi ne sai Poliisin järjestelmässä yhdistellä itse uudestaan. Meinattiin säästää ja ottaa tytöistä vain yksi yhteinen kuva, mutta elettiin sitten leveästi ja hankittiin kaikille omat.

Laitetaanko lapset turvakaukaloineen läpivalaisuhihnalle?

Seuraavana päivänä poliisiasemalle tunnistautumaan. Puoliso kahden valvovan ja yhden nukkuvan lapsen kanssa autossa ja minä asemalle vuoronumeroa turvatarkastuksen läpi hakemaan. Yllättävän lyhyt jono –  syöksyminen autoon kööriä noutamaan. Takaisin turvatarkastukseen yhden edelleen nukkuvan ja kahden hereillä olevan vauvan kanssa.

Laitetaanko lapset turvakaukaloineen läpivalaisuhihnalle, kun kaukaloissa on metallia? Heh, ei tarvitse. Tutkitaan käsin, selvästi kokoonpanollemme virnistelevät turvatarkastajat kertoivat. Lasten kanssa turvakaukaloiden kanssa portin läpi ja itse takaisin toiselle puolelle ja uudestaan läpi. Hetkeksi vuoroa odottamaan ja yhden huutavan ja kahden hiljaisen lapsen kanssa pikkuruiseen asiointikoppiin tunnistautumaan. Toinen hiljaisista nukkuu edelleen. Nukkujaa yritetään tunnistaa nukkuvana mutta joudutaan lopulta herättämään.

Toinen turvatarkastajista tarjoutui tulemaan ovenavausavuksi lähtiessämme. Kieltäydyimme kohteliaasti perustellen, että käsiä on vielä ihan riitämiin kun ei ole neljättä lasta.

Eihän syöttötuoleja ja pinnasänkyjä ole aina ollut olemassa, ja kaiketi silti on syöty ja nukuttu.

Varmaan erikoinen kokemus virkailijoillekin. Ei varmaan kovin moni hae passeja kolmelle alle vuoden ikäiselle, läheinen tuumasi jälkikäteen. Enpä ollut noin ajatellutkaan.

Muuta

Tuplamatkarattaat ja pari kantoreppua hankittu. Tuplamatkarattaat+kantoliina -yhdistelmä koeajettu ja naurettu näylle ja tilanteelle tikahtumiseen asti. Koko kolmikon unikoulua pidetty yleisarvosanalla kiitettäväplusplusplus muutamalla hermoja raastavalla hetkellä höystettynä.

Reissumajoitusasiaa pyöritelty päässä kyllästymiseen asti ja nyt jätetty se hetkeksi jäähylle. Ei ole kovin helppoa löytää majapaikkaa kolmella syöttötuolilla ja pinnasängyllä varustettuna, raahata sellaisia mukaan tai ehkä pärjätä kokonaan ilmankaan. Meidän tai toistensa viereen en halua opettaa, kun itsenäinen nukahtaminen ja nukkuminen nyt niin hyvin näyttää etenevän. Keksitään jotain. Eihän syöttötuoleja ja pinnasänkyjä ole aina ollut olemassa, ja kaiketi silti on syöty ja nukuttu.

PS: Ensi kerralla lisää unikoulujen sujumisesta.