Kolmosraskaus: ne hankalat päivät

Poikkeuksellisen huonosti nukuttu yö, eli reilun viiden heräämisen sijaan 15 tai yli 20 havahtumista ja pitkiä valvoskelupätkiä. Näin valetaan pohja hankalalle päivälle. Väsyneenä mieli on matalampi ja maha takuuvarmasti painavampi.

Lisätään vielä rakennuspalikoihin se, että yön lisäksi myös päivällä sormet ovat tunnottomat (ei vielä haittaa mitään) ja käsiä särkee (haittaa), ja muistutetaan itseä kärsivällisesti rannekanavaoireyhtymän yleisyydestä raskausaikana. Muistutetaan myös olemaan istumatta esimerkiksi tätä kirjoittaessa. Silloin jalat turpoavat pökkelöiksi. Onneksi seisoskelu, makoilu ja kävely sopivat kintuille. Ja onneksi lonkkia särkee vain öisin, ja tämäkin vitsaus alkoi ihan vastikään.

Ruoka, korttipeli, letkut ja kaapit. Hyi!

Monina päivinä ei tee mieli ruokaa, eikä varsinkaan haluta tehdä sitä. Nurkkaan ahdettu vatsalaukku tuntuu jatkuvasti täydeltä. Kuitenkin on nälkä, ja itseä ja vauvoja pitäisi ravita. Närästää jo valmiiksi, eikä ruokailu auta asiaa. Nukkumaan jos menee täydellä mahalla, niin närästys yltyy. Tyhjällä mahalla herää kohta nälkään. Jos onnistuu nukahtamaan. Unilääkettä en halua joka yö ottaa, koska se voi aiheuttaa riippuvuutta ja vieroitusoireita myös vauvoille.

Kotona on välillä kaaos, vaikka eihän meillä vielä edes ole vauvatekosyytä! Millainen kaatopaikka tämä sitten on?

Pahinta tässä kaikessa on, että häviän kaikki korttipelit puolisolle ainoastaan, koska ajatus ei kulje. Sekään huvittelu ei enää huvita. Jospa sitten sairaalasta löytyisi pelikaveriksi joku toinen lahopää, jota vastaan minulla olisi mahdollisuuksia.

Ulkoilu tekisi terää, mutta aina ei jaksaisi pihalle lähteä. Saan kammettua itseni kävelylle, minkä jälkeen ei olekaan virtaa kun syödä pizzaa, maata sohvalla Diego Maradona -dokumenttia katsellen ja ennen nukkumaanmenoa tirauttaa muutama kyynel pelosta ja ilosta.

On pohjattoman surullinen olo siitä, että kolmosten pitää syntyä niin varhain. Ovatko he valmiita tähän maailmaan? Miltä tuntuu nähdä heidät letkuissa ja keskoskaapeissa? Vaikeina päivinä lähes kaikki muukin pelottaa – tässä vain muutama maistiainen. Pelot muodostavat täydellisen vastakohdan sille onnelle, mitä tunnen vauvoista valtaosan aikaa.

Sektiopäivä on kalenteroitu

Onneksi noin 90% raskauspäivistä on ollut hyviä. Eilinen vasta olikin. Ultrassa näkyi kasvaneita ja vipeltäviä vauvoja hyvine elintoimintoineen, ja minut passitettiin vielä kotiin alustavasti reiluksi viikoksi. Välissä käyn ultrassa ja kortisonipiikeillä, jotka kypsyttävät vauvojen keuhkoja.

Jos kaikki jatkuu vakaana, tarkkailuun otetaan vasta muutamia päiviä ennen sektiota. Alustava päivämäärä on puolentoista viikon päässä. Nyt raskausviikolla 32 A, B ja C ovat noin 1500, 1200 ja 1600 gramman painoisia.

Lääkäri äimisteli useaan otteeseen, että pystyn vielä kulkemaan kävellen sairaalaan, eikä hän nähnyt estettä että tulisin jalkaisin ensi viikollakin. Poikkeuksellista, että kolmosodottajalle voidaan näin sanoa vielä tässä vaiheessa, hoitaja komppasi.

Kotiin palasi huojentunut nainen. Mieli on kevyt ja ainakin hetken hyvällä tavalla tyhjä. Vauvoilla on kaikki hyvin, ja valmistelut on valmisteltu. Kotona ei ole mitään kesken, ja sairaalakassia ei tässä välissä tarvitse suuremmin purkaa. Prisman keskosvaippahyllykin on tyhjennetty.

Vaikka eipä se taida riittää kun reiluksi viikoksi.

Juuri nyt tuntuu, että kaikki oleva on järjestyksessä ja kaikki tuleva järjestyy.