Oksentelua, ripulointia, iho-oireita, silmätulehduksia, skuuttaamista ja hauskoja sutkautuksia. Näiden merkeissä on alkanut kolmosperheemme kesä. Kerkesin keväällä jo huokaista helpotuksesta – ja kirjata blogimuistiinpanoihin – oksennustaudin puutteen talven osalta. Taisin torjua sen laittamalla pyyhkeet lakanoiden päälle ja ämpärin lastenhuoneen nurkkaan. Tauti ei tuolloin vaivautunut kulkeutumaan päiväkodista, mutta putkahtihan se sitten lopulta jostain. Vähän myöhässä vaan.

Ötökänpuremien rasvaamisen (ja pikkusormin repimisen), asfaltti-ihottumien laastaroinnin, silmätippojen ja -voiteiden holvaamisen ja oksennusten siivoamisen sekaan on tuonut runsaasti iloa esimerkiksi rullaluistelukokeilu (melko varusteenvaihtoshow yksillä luistimilla ja suojilla kolmen kanssa!) sekä lasten hulvaton kielenkäyttö. Tässä muutamia lainauksia jälkimmäisen iloista.

– Nää mun pohjat, neiti B osoittaen jalkapohjiaan. Miksipä ei lyhyemmin ja ytimekkäämmin. Pohjallahan ne.

– Nappasi = nappo. Taas ytimekkäämmin.

– Madot = matot. Se ja sama.

– Hetajuusto (herra C:n fetajuusto).

– Äiti, onko se Mikael Africola keksinyt kaikki kirjaimet? (Herra C)

– Muki-sanan taivutus: muki-muen-muesta-muelle ja niin edelleen.

– Spaidersmäns! (Spiderman á la herra C)

Retinolista ja renksuista

Muita havaintoja: meillä meititellään ja teititellään todella paljon. Teitittelen vieläkin lapsia vaikka läsnä olisi vain yksi kappale. Vaikka kuinka olen asiaan yrittänyt kiinnittää huomiota. Lapset myös meitittelevät. Yksi saattaa suvereenisti todeta, että me halutaan sitä ja tätä, vaikka selvästikään hän ei sisaruksiaan ollut konsultoinut.

Kun tunnen riittämättömyyttä, katson päiväkodin sadekamperivistöä. Puolista kurahaalareista puuttuu toinen jalkalenkki tai roikkuu korkeintaan toisen napin varassa. Sellaista se nyt on. Kaikkeen ei kerkeä.

Itku ja retinoli eivät ole hyvä yhdistelmä, terveisin läiskänaama.

Ei vieläkään pitkää kesälomaa

Loppukesän kulku on meillä oletettavasti sellainen, että lapset ovat päiväkodissa yksittäisiä tai useampia perättäisiä vapaapäiviä ja (pitkiä) viikonloppuja lukuun ottamatta. Heinäkuun toisesta viikosta kuun loppuun he ovat sijaistavassa päikyssä.

Olen nautiskellut lisääntyneestä yhteisestä ajasta mussukoiden kanssa.

Surettaa, että emme vieläkään pysty heille pitkää kesälomaa tarjoamaan, mutta puolisolla on töissä kaikkein kiireisintä kesäisin, ja minun vointini ei vieläkään mahdollista pitkiä pätkiä yksin lasten kanssa. Olen kuitenkin nautiskellut lisääntyneestä yhteisestä ajasta mussukoiden kanssa niin, että vien heitä päiväkotiin usein reilusti myöhemmin ja haen aiemmin. Ja olihan lapsilla onneksi talvella kolmen viikon loma.

Leppoisaa juhannusta!