Päiväkodin roskalavalta pelastettu kerrossänky nökötti monta viikkoa ulkona katoksessamme. Ei muka ehditty tehdä muutosta. Oikeasti hillosin sänkyä siinä, koska en jaksanut lasten oletettua riitelyä yläpedistä.

Kannatti hillota, koska eräänä päivänä kuulin lasten keskustelevan aiheesta. Heillä meni noin neljä sekuntia sopuisasti päättää, että herra C nukkuu ylhäällä, neiti B alhaalla ja neiti A ”kaapissa”, kuten he vetolaatikkoa kutsuvat. Johan löytyi heti aikaa petien siirtelyyn!

Mahtuu leikkimään!

Meille tuli uusi lastenhuone. Voit kuvitella, miten paljon suureenkaan huoneeseen jää lattiatilaa, kun sinne ladotaan ensin kolme juniorikokoista sänkyä ja vielä kasa aikuisten kokoisia patjoja. Nyt siellä on patjakasan lisäksi yksi sänky, sillä laatikkosängyn saa työnnettyä kerrossängyn alle. Huoneessa mahtuu leikkimään! Voitteko kuvitella? ”Me kannetaan kaikki lelut olohuoneeseen”, lapset aiemmin totesivat tilan puutteeseen liittyen. On ihan kiva, että nyt sinne ei aivan kaikkea enää kanneta.

Tunnen syvää tyydytystä joka kerta lastenhuoneeseen kurkistaessani.

Lastenhuoneeseen mahtuu myös samaiselta roskalavalta naaratut kolme söpöä puupenkkiä ja puoliympyrän muotoinen pöydä – ja edelleen jää lattiatilaa. Tunnen syvää tyydytystä joka kerta lastenhuoneeseen kurkistaessani.

Tämä mööpelihän ei tosiaan ole varsinainen kolmikerrossänky, mutta ajaa tehokkaasti sen asian. Kun lapset alkavat rönsytä oletetusti aika nopeasti tämän laitojen yli, hankitaan seuraavaksi samanlainen setti isompana tai sitten se ihka oikea kolmikerrossänky.

Logistisia haasteita?

Vähän pelkäsin kerrossänkyeran tuovan putoamis- ja portaissakompuroimisonnettomuuksia, mutta ainakin toistaiseksi niiltä on vältytty. Ainoa logistinen haaste on, että iltapusun ja -halin toimittaminen alasänkyläiselle vaatii jonkin verran notkeutta.

Tällä kokemuksella voin suositella lämpimästi ainakin viiden vuoden ikään ehtineiden lasten käyttöön – ja heidän huoneensa tilaihmeeksi muuttamiseen – kerrossänkyjä.