Kolmosäidin kodinhoitovinkit 2/2 – ”Lapsityövoimasta on oikeasti hyötyä”
Neidit A ja B. Kuva: Kirjoittaja
Mihin satsata ja mistä pihistää kodinhoidossa, kun lapsiperheen arjessa aika ja energia ovat kortilla? Jatketaan siitä, mihin viime postauksessa jäätiin helpoimpien kaaoksenhallintakeinojen kanssa. Nämä onnistuvat jopa 4,5-vuotiaiden kolmosten perheessä.
Valitse taistelusi: esimerkiksi meillä on usein tavarat suunnilleen paikoillaan ja melko siistit lattiat. Meillä ei ole kovinkaan vaihtelevaa ja upeaa ruokaa, pedattuja sänkyjä ja siistejä vaatekaappeja.
Tunne arvosi ja päätä mikä riittää. Käytätkö vapaan hetken pikkuhousujen viikaamiseen vai lasten kanssa sylittelyyn?
Keskeneräisyyden sietäminen ja suuriin linjoihin satsaaminen ovat tärkeitä pointteja. Palastele asiat pieniksi, tee vähän kerrallaan, ja hyväksy, että valmiiksi saaminen vie aikaa. Totaalisen ruohottuneesta kivireunaisesta kukkapenkistä kaivoin tälle kesää murikat ja ylimäääräisen maa-aineksen irti, taiteilin alle suodatinkankaan ja lisäsin mullat.
En edes yritä suunnitella saati istuttaa uutta kasvustoa saati istuttaa tänä kesänä. Korkeintaan nakkaan syksyllä muutamat sipulikukat multaan. Elämä on prosessiluontoista, ei kannata elää kovin vahvasti ”valmiita” hetkiä varten. Nauti matkasta, älä vain pikaisesta piipahduksesta määränpäissä.
Tavaran karsiminen. On vaikeampi saada aikaan kaaosta, kun tavaraa on rajallisesti. Helpottaa myös siivoamisen aloittamista, kun kodista on riisuttu ylimääräiset huonekalut ja matot. En välttämättä peräänkuuluta skandinaavista minimalismia – jo kohtuu väljä sisustus helpottaa puhtaanapitoa.
En pahemmin piittaa lasten hampaidenpesusta ja kynsienleikkuusta.
Tavarat omistavat minut, tuntuu siltikin välillä. Mitä vähemmän omistaa, sitä vähemmän on huollettavaa. Vaikka karsintaa kuinka tekisi, on jatkuvasti huollettava kodinkoneita, tekstiilejä, autoa, pyöriä, pihaa ja niin edelleen. Voisiko vielä karsia tai ulkoistaa jotain?
Tosiaan, ulkoista (puolisolle, työntekijälle, isommalle lapselle…) mahdollisuuksien mukaan ne asiat joista et pidä tai joita ei kerta kaikkiaan kiinnosta oppia. Satsaa suosikkeihisi. Tykkään pyykkihuollosta, ruohonleikkuusta ja lumitöistä. En pahemmin piittaa lasten hampaidenpesusta ja kynsienleikkuusta.
Pyykkikorivaellus kerran tai parikin päivässä tekee lapsiperheessä ihmeitä, vaikka tasot olisivat tahmassa ja villakoirat vilistelisivät. Pyykkikori kouraan, ripeä kävely halki kodin ja kaikkien irtotavaroiden poimiminen kyytiin. Sitten nopsa paikoilleen tai sinne päin toimittaminen – tai miksei tarvittaessa pyykkikoriin toistaiseksi jättäminenkin.
Lapsityövoimasta on jo oikeasti hyötyä sukkien parittelemisessa ja rikkaruohojen kitkemisessä.
Osallista lapsia kodinhoitoon. Jos eivät omat hermot tätä kestä lasten ollessa ihan pieniä, niin salli sekin itsellesi. Toisaalta ainakin meillä nyt neljän vuoden iässä lapsista on jo oikeasti hyötyä sukkien parittelemisessa ja rikkaruohojen kitkemisessä. Satunnaisesti saan heidät myös höynäytettyä tavaroiden keräilyyn.
Viiden sekunnin sääntö: jos jonkun asian tekemiseen menee alle viisi sekuntia, tee se heti to do -listalle kirjaamisen sijaan (joka jo itsessään vie ainakin viisi sekuntia). Nappaan teekupit olohuoneesta mukaani keittiöön mennessä sen sijaan, että jättäisin senkin homman iltaan. Realistisia kun ollaan, niin silloin on joka tapauksessa muutakin kaaosta taas selätettävänä. Jos työtaso tai lattia on yksittäisestä kohtaa tahrainen, heilautan luutua heti. Sotkuinen ilme ei pääse yltymään, ja silmä lepää (tai ei ainakaan kohtuuttomasti kärsi) kotona jatkuvasti eikä ainoastaan suursiivouksen jälkeen.
Jokainen kunnon Martta toki nykypäivänä tietää, että mattoja ei tule puistella. Ne pitäisi imuroida. En jaksa, koska robotti-imurimme ei karvaisiin tapauksiimme kykene. Puistelen matot lattialle, nostan ne ylös ja annan robon imaista saaliin. Helppous, helppous ja helppous. Matot olisivat irtoroskia täynnä jatkuvasti, mikäli se olisi minun suorittamastani tamppauksesta tai imuroinnista kiinni.
Näin ainakaan kaikki ei ole levällään samanaikaisesti.
Osa lasten leluista, varsinkin pieniä osasia sisältävät laitokset on meillä siirretty niin korkealle ylähyllyille, että lapset eivät saa niitä ennen edellisten leikkien siivousta. Näin ainakaan kaikki ei ole levällään samanaikaisesti.
Kodin uudelleensisustamiseen säännöllisesti ei ainakaan meidän taloudessamme ole varaa tai aikaa. Kaipaan kuitenkin vaihtelua. Käännän keittiön pöytää 180 astetta tai vaihdan verhojen, mattojen tai sisustustyynyjen paikkaa. Tämä vie parhaimmillaan muutamia sekunteja ja toimii. Älä anna silmien kyllästyä omaan kotiin, joku viisas joskus vinkkasi.
Kaikelle on oma paikkansa – jos edes teoriassa näin on, auttaa se vaikka eivät esineet sinne aina päätyisikään.
Näetkö punaista jos neuvon, että älä anna kasojen kertyä? Tiedäthän, epämääräiset läjät vaatteita, juomapulloja, harrastusvälineitä ja puoleksi syötyjä eväitä yhdessä keossa lattialla, pöydällä tai istuimella. Vihollinen numero yksi on käsittämättömän vaikea ja vaarallinen vastus – eliminoi välittömästi.
