Unohdan välillä kolmosuutenne, niin erilaisia olette. Muistan sen taas, kun joku ohimenevästä bussista ottaa kuvan teistä rattaissanne. Naureskelin ihmisille jotka luulivat herra C:n, pikkuveljen, olevan kaksostyttöjen isoveli – kunnes puolitoistavuotisneuvola paljasti herra C:n ja neiti B:n kymmenen sentin pituuseron.

Yksi ei syö hillaa ja toinen leipäjuustoa. Perunanrakastaja armastaa myös juustoja ja antaa kanapalat veljelle. Yksi istuisi keinussa vaikka kaksi tuntia, ja sisarus ei siinä pysy kahta sekuntia pidempään. Yksi herää sisarusten öisiin ääniin herkemmin, toinen toisinaan ja kolmas nukkuu niiden läpi kuin tukki. Teillä on kaikilla erilaiset itku- ja nauruäänet. Kehoni ja mieleni reagoivat eri tavoin itkuihinne. Myönnettäköön, että olen vähän aina pelännyt erityisesti yhden parahdusta. Eilen luulin kuulleeni sen puolihorroksesta kosmetologilla havahtuessani, ja kroppani oli välittömästi hälytystilassa.

Kiirehtijä ja apurit

Eri asiat naurattavat teitä, eri asiat pelottavat teitä. Yhdellä on aina kiire pihalle, kun kaksi malttaa odottaa ja auttaa vielä äitiä kantamalla sisaruksen kenkiä eteisestä. Kolmosten rattaissa istutte milloin milläkin paikalla, mutta yksös- ja kaksosrattailla liikkeellä ollessa on tavaksi tullut laittaa tytöt yhteen ja poika toiseen kyytiin.

Teillä on yhteiset pehmolelut, kirjat, vaatteet (tytöillä myös kengät) ja vanhemmat, ja se näyttää sopivan teille hyvin. Joskus tandemsylittelyssä iskee ahtaus ja mustasukkaisuus. Teillä ei ole yhtiäkään täysin samanlaisia vaateparsia. Kaksi tykkää leikitellä asusteilla samalla, kun yksi heiluu ympäriinsä mopin tai harjan kanssa. Teitä kiinnostavat osin samat ja osin eri lelut – ja tietenkin aina sisaruksen käsissä olevat kapistukset.

Vaihteluväli kiintymysasteessa pehmoleluihin on suurta.

Uuteen paikkaan tai uusien ihmisten keskelle mennessä yksi teistä syöksyy salamana sekaan, toinen pian perässä ja kolmas tarkkailtuaan tilannetta sylistä pidemmän tovin. Kolmas viihtyisi muutenkin sylissä vaikka puolet päivästä, kun taas vauhdikkaampi sisarus pistäytyy varikolla pikatankkaamassa läheisyyttä korkeintaan sekunnin, parin verran. Vaihteluväli kiintymysasteessa pehmoleluihin on suurta. Yksi ei kykene nukkumaan ilman kunnon kasaa, ja toinen pärjäisi yön pelkkä pehmoinen pörrölaukku kainalossaan.

Nöpönenät, temperamentit ja tarpeet

Temperamenttinne poikkeavat toisistaan paljon, samoin aktiviteettien tarpeenne. Yhden pitää päästä pihalle paristi päivässä, kun kaksi muuta pyörisivät parikin päivää ympäri kämppää tyytyväisenä leluja ja kirjoja tutkaillen. Yksi unohtaa harmituksen hetkessä (tai unohtaa ylipäätään harmistua) toisen huutaessa pettymystään kolme varttia. Olosuhteetkin joskus tekevät tarpeenne niin erilaisiksi, että menen sykkyrään säheltäessäni kaikille sopivaa ratkaisua ja epäonnistun silti. Miten ja mihin aikaan nukutetaan samassa huoneessa yksi sairauden uuvuttama, toinen semiväsynyt ja kolmas energiaa pursuava taapero? Tai mitä tehdään, kun yksi haluaisi nukkua ja kaksi heitellä kiljuen pehmoleluja ainakin tunnin verran?

Tytöillä on eri väriset ja tuntuiset hiukset kuin pojalla. Teillä kaikilla on samanväriset silmät, mutta tyttöjen silmien muoto on eri kuin veljen. Teillä on kaikilla ihan erilaiset navat. Tyttöjen nöpönenät ovat ihan eri mallia kuin pojan. Samoin tyttöjen hammaskalustot ovat eri muotoilua kuin veljen. Olen edelleen melko varma tyttöjen identtisyydestä.

Opitte kävelemään ihan eri aikoihin: yksi otti ensimmäiset askeleet jo syksyllä, toinen talvella ja kolmas kevään korvalla. Myös kädentaidot kehittyvät eri tahtia. Kaksi osaa kiivetä takapihan liukumäkeen, yksi ehkä kykenisi muttei ole kiinnostunut.

Ai niin, monikkolasten vertailuahan piti ilmeisesti välttää.

Hupsista.