Puhumme toisinaan puolison kanssa englantia keskenämme. (Mistäpä ei, eli tästäkin voisi syyllistyä, lasten kielenkehityksen kannalta kun on olennaista olla johdonmukainen.) Englanti ei ole kummankaan äidinkieli, ja joskus siitä seuraa koomisia tilanteita:

Puoliso: Where is the pain gel? It helps with inflation (=inflaatio).

Tarkoittaessaan inflammation (=tulehdus).  Toivoa vain saattaa, että puoliso olisi ollut oikeassa. Että niinkin yksinkertainen asia kuin kipugeeli todella auttaisi hurjana laukkaavaan hintojennousuun. Erityisesti energian ja ruoan hinta ovat loikanneet, ja toukokuun inflaatiolukema euroalueella on 8,1 prosenttia.

Väitän, että ruoan hinta on karannut käsistä.

Väitän myös, että ei kannata hoppuilla heti pyyhkimään lasten ruokailuessuja puuronsyönnin päätteeksi. Kätevän emännän aidanalitusvinkki: odota kuivumista yön yli tai seuraavaan ruokailuun. Sitten voit näppärästi varistella ruoantähteet veks.

Yksi nukahtaa lattialle ja toinen yritti itse kiivetä petiinsä.

Seuraava väittämä: joko lapsemme ovat vielä flunssaväsyneitä tai sitten heitä ei vaan enää ole tarkoitettu valvomaan yli seitsemään illalla. Olemme yrittäneet venyttää nukkumaanmenoaikaa tällaisilla seurauksilla: yksi nukahtaa lattialle ja toinen yritti itse kiivetä petiinsä.

Väitän, että, usko tai älä,  osaan kirjoittaa myös jostain kiistatta positiivisesta. Kuten siitä, kun kolmoset klonksuttelevat hassun näköisesti uudet kengät jaloissaan pitkin asuntoa tai kun tuntemattomalta monikkoäidiltä tulee tsemppiviesti Facebookissa.

Väitän, että toisinaan voi pelastaa aamun tai jopa koko sade- tai sairaspäivän antamalla lasten tehdä kiellettyjä asioita: kiivetä pöydälle, leikkiä sen päällä johdoilla ja myllätä sitten kylpyhuoneen mullin mallin. Aika meni niin joutuisasti!

Monikkoperhevitsi ja AY-aktiivi

Monikkoperhevitsistä voi joskus tulla totta, väitän. Olimme perheen kesken menossa aidattuun puistoon välipalalle ja ulkoilemaan. Matkalla heitin puolisolle pilke silmäkulmassa, että paikalle päästessämme lapset varmaan leikkivät kiltisti ja me istumme alas syömään. Toteutui!

Väitän lapsen olevan viisas ja sinnikäs kuin paraskin ammattiyhdistysaktiivi: saavutetuista eduista ei luovuta! Neiti B:stä on nyt kahteen otteeseen tullut huomaamatta sylivauva. Hups. Ensimmäisellä kerralla muuten vaan ja toisella sairaana. Toki lapsi tarvitsee ja saa syliä, mutta yhtäkkiä homma luiskahtaa siihen, että neiti haluaisi istua jonkun aikuisen sylissä koko hereilläoloajan. Ja tuuppii mahdolliset kilpailijat ärhäkästi tieltä.

Pari kertaa on nyt toteutettu lempeän päättäväinen kurinpalautus. Otetaan mahdollisuuksien mukaan syliin, mutta lasketaan kohtuullisen ajan sisällä takaisin leikkimään, kuunnellaan hetki parkua ja huomataan sitten lapsen asettuneen tyytyväisenä touhuihinsa.

Pään hakkaaminen sängynlaitaa vasten on onneksi ainakin toistaiseksi historiaa.

Väitän, että kaikki nukkumisjärjestelyt eivät olleet vielä tässäkään. Olen aiemmin kertonut niistä kertaa 100. Nyt meneillään on järjestely numero 101: lapset nukkuvat lastenhuoneessa ja aikuiset aikuistenhuoneessa, mutta lähtökohtaisesti lyhyemmät päiväunet nukkuva ja sitten muita herättelevä (heräävät päivisin herkemmin, onko muillakin näin?) herra C nukkuu nyt päikkärit yksin.

Tämä ex-matkasänkylapsi, nykyinen hybiridilapsi, nukkuu päivällä tavallisessa pinnasängyssä meidän makuuhuoneessamme ja yöllä matkasängyssä lastenhuoneessa. Matkasängyssä, koska pinnasänkyjä ei ole kolmea enempää. Pään hakkaaminen sängynlaitaa vasten on onneksi ainakin toistaiseksi historiaa.