Kello 17 kotiruokailijat menettävät paljon – ja muita kyseenalaisia viisauksia 1/2

Nyökkäiletko? Naurattaako? Raivostuttaako? Kommentoi ihmeessä luettuasi kyseenalaiset viisauteni.

1. Perhepeti on lapselle paras paikka. Yksin nukkuminen on historian valossa moderni ja länsimainen keksintö, ja erään tutkimuksen mukaan (en nyt löydä linkkiä) vanhempien kanssa nukkuvat lapset ovat myöhemmin yksin nukkuneita tyytyväisempiä parisuhteisiinsa. Meillä lapset nukkuvat tällä hetkellä isänsä kanssa samassa huoneessa.

Ironista tässä on se, että vielä puolitoista vuotta sitten taistelin kynsin ja hampain järjestelyä vastaan (ex-minä: ”Lasten täytyy osata nukahtaa ja nukkua itsenäisesti!”). Nyt en vaihtaisi sitä mihinkään – mikä kyllä eniten johtuu siitä, että minulla on unihäiriön ollessa hyvällä tolalla mahdollisuus katkeamattomiin uniin.

Haaveilen, että voisin itse nukkua läjässä koko perheen kesken.

Kolmoset nukahtavat yhä itsenäisesti, mutta koen kyllä ihanana asiana myös sen, että he saavat öisin herätessään aikuisesta turvaa. Haaveilen, että voisin itse nukkua läjässä koko perheen kesken, mutta herkkäunisuuteni takia se on mahdoton idea.

2. Syötkö joka päivä klo 17 kotona? Menetät paljon. Hirvittää kirjoittaa tästä, sillä tiedän kello 16, 16:30 tai 17 ruokailun olevan monessa perheessä pyhä asia. Siitä pidetään kiinni, vaikka trombirypäs tai kolmas maailmansota olisi puhjennut. Itse olen tullut siihen tulokseen, että ruoka-aikaan ja -pöytään tarrautumalla meidän perheemme olisi menettänyt todella monta hyvää hetkeä ulkona, kylästelemässä tai kotona leikkien ja pelaillen.

Vannon flow’n jatkumisen nimeen.

If it ain’t broke, don’t fix it. Toisin sanoen: vannon flow’n jatkumisen nimeen. Jos jalkapallon pelaaminen tai legoilu maittaa, en keskeytä touhuja ruokailun vuoksi. Saatan vauhdista nakata banaanit lasten suihin. Jos kotona ollaan noihin aikoihin eikä mitään merkittävää ole kesken, syömme kyllä yleensä sen ”normaalin” päivällisen.

Moni hyvin rullaava leikki on töksähtänyt kesken kavereiden kanssa, kun heidän on pitänyt kello viiden lyömällä laskeutua puusta tai poistua pelistä ja lähteä syömään. En tuomitse mutta valitsen toisin. Meillä on myös periaate, että ruokaa riittää aina kavereille ja heidän vanhemmilleen, eli sen takia ei tarvitse lähteä kotiin tai käydä päiväkodin jälkeen kotona ennen leikkejä.

HUOM! Tämä ei luonnollisesti toimi nälkäkiukulle herkkien tai kaikkien rutiineista tarkkojen (erityis)lasten kanssa. Meilläkin on monet melko tarkat rutiinit, mutta ruokailuiden ei meillä havaintojeni mukaan tarvitse lukeutua niihin.

Ruokailuaikojen ja -paikkojen pitäisi joustaa elämän mukaan, ei toisin päin. Aamen.