Parisen vuotta sitten kirjailija Maria Burrow pyysi lupaa lainata blogistani tekstiä tuolloin tekeillä olevaa kirjaansa varten.  Elämän synty, äitiys, ja kaikenlainen kipuilu ja onni teemaan liittyen ovat kirjan keskeisiä aiheita. Annoin tekstini hyödynnettäväksi, ja tänä vuonna sain käsiini valmiin kirjan. Kaikesta huolimatta, meille tulee vauva – Tarinoita elämän synnystä ja vanhemmuudesta, käsittelee edellä mainittuja aiheita monipuolisesti ja rehellisesti. Doulat, miesten vauvakuume, äitiys nelikymppisenä ja tansanialaisen äidin tarina ovat vain muutamia kirjan aiheita.

Samaan hengenvetoon myönnän, että ihan koko kirjaa en ole lukenut. Yllätyksekseni huomasin, että vanhemmuuden kipupisteet menevät tässä kohtaa liikaa ihoni alle, ovat jopa liiankin ajankohtaisia itselleni. Luen nyt mieluummin vaikkapa 1600-lukulaisten romanttisista koukeroista, joten vauvat ja vanhemmat saavat odottaa perusteellista paneutumista hyllyssä sängyn vieressä.

Muukalaisen mietteitä

Kolminkertaista onnea on omaa kolmosraskauttani ja -äitiyttäni käsittelevän luvun otsikko. Tulen surulliseksi lukiessani katkelmia omasta blogistani. Miksi? Luku päättyy vauvavuoden puoliväliin ja ystäväni onnitteluihin: ”Hurjasti onnea puolivuotiaille! Ja vanhemmille! Olette selvinnyt järjissänne kuusi kuukautta kolmen vauvan kanssa.” Huomaan kirjoituksissani humoristisen ja jopa viihdyttävän sävyn. En tuolloin ymmärtänyt olevani jo luisumassa kohti syvää uupumusta. Kepeä sävy oli suojakilpi. Sittemmin arvelen blogini muotoutuneen rehellisemmäksi. Ankeammaksikin, joku voisi ja saa sanoa.

Vuosia sitten tuottamani teksti tuntuu luettuna vieraalta, en tunnista sitä omakseni. Olen selvästikin ihan pihalla tilanteesta, tunteista  ja ajatuksistani – kuten arvata saattaa elämän mullistuessa yhtäkkiä noin. Tulen varmasti palaamaan vielä kirjaan sekä meistä että muista kertovien lukujen osalta. Odotan myös sitä hetkeä, kun löydän rohkeutta ja voimia koko blogituotantoni perkaamiseen. ”Muukalaisen” mietteisiin tutustumiseen.

Elämässä on mielestäni kyse kasvusta.

Niin, meille tuli vauvoja kolme ja puoli vuotta sitten. Aika tarkalleen neljä vuotta sitten heinäkuussa saimme tietää kolmosraskaudesta. Tuolloin myös itsepintainen unihäiriöni alkoi. Kuuden vuoden kuorma, kuvailin aiemmin viime vuosia lapsettomuushoitoineen, raskauksineen ja lapsineen. Ei kuulosta kovin hilpeältä, silti en missään nimessä kadu. Kaikki on ollut sen arvoista, enemmänkin, katsoessani perhettämme. Jopa nyt, kun meillä on sairastettu useampia päiviä ja neiti A on ainoa perheenjäsen joka on öisin harrastanut edes nimeksi nukkumista. Ei kaduta, koska elämässä on mielestäni kyse kasvusta, ja sitä on kyllä tapahtunut. Kaunein kasvu tulee harvoin kivutta.

Saatu kirja: Maria Burrow: Kaikesta huolimatta, meille tulee vauva – Tarinoita elämän synnystä ja vanhemmuudesta. Momentum Kirjat.