Hyppää sisältöön

Juhlitaan ja unikoulutetaan!

Vielä juhlia järjestämään tässä vauvapoliittisessa tilanteessa – mitä hullutusta! Tulossa: nyyhkyttävä ihmisraunio unikouluttajana.
Julkaistu
Juhlitaan ja unikoulutetaan!

Kuva: Kirjoittaja

Lauletaan ja leikitään! Olet hassu! On aika oppia!

Onko kellään muulla jäänyt pyörimään päähän ja arkikäyttöön ääntelevän pehmolelun parhaimmisto? Lipsahtaa välillä suusta kovinkin kummallisissa asiayhteyksissä niin puolisolla kuin itselläkin. Kovassa työmaakäytössä ovat muun muassa.

Asiaan. Juhlitaan ja unikoulutetaan!

Juhlat. Vielä sellaisia järjestämään tässä vauvapoliittisessa tilanteessa – mitä hullutusta! Näinkin voisi ajatella. Mutta en ajattele. Maailman yksinkertaisimmat juhlat -kaavalla kun mennään, niin bileet herättävät minussa innostusta. Jos yhtään nostan rimaa, alkaa ajatus tökkimään – siispä en.

Juhlat – mitä hullutusta!

Kutsu on lähtenyt ja lähdössä läheisillemme – ja vähän kaukaisemmillekin. Vauvojen nykyisille hoitajille ja heitä sairaalassa hoivanneille. Nukutus- ja syöttötalkoisiin osallistuneille ja ehkä jopa naapureillekin. Jos en jänistä. Olemme asuneet tässä rivitalossa vuoden, ja hyvin vähäisesti vielä meitä niin kovin lähellä fyysisesti olevia tunnemme. Houkuttaa pyytää heidätkin piipahtamaan. Oikean- ja yläpuoleiset naapurit kuulevat tiedustelujeni mukaan vauvojen itkuja – vähintäänkin ansaitsisivat myös nähdä äänen lähteet ja saada murua rinnan alle.

Vasemmanpuoleinen naapuri puolestaan on ihmetellyt, eivätkö vauvamme koskaan itke. Juu, tämä on tällainen erityislajike!

Juhlitaan…elämää!

KUTSU:

”Hurjasti onnea puolivuotiaille! Ja vanhemmille! Olette selvinnyt järjissänne 6kk kolmen vauvan kanssa!”  meitä onniteltiin kesäkuussa.

Jälkimmäisestä voi olla montaa mieltä, mutta totuuden siementäkin löytyy sieltä. Ja kuun vaihteessa olemme olleet puoli vuotta jo yhdessä kotona, täällä. Pärjänneet, ja enemmänkin: nauttineet, monenlaisella säällä! Viime vuosina on paljolla siunattu meidät, kaiken pyörteissä jäänyt kokoon kutsumatta teidät.

Avioliitto, vauvat ja X Y vuotta – emme bailaa suotta. Tervetuloa siis juhlimaan kanssamme…elämää! x.x.x. kello 13 alkaen, aina iltaan asti kotonamme X:ssa. Vauvoja on tarjolla vaihtelevasti kello 19-20 saakka,  kunnes painaa unen taakka.

PS: Kerrothan saapumisestasi ja erityisruokavaliosta viimeistään viikkoa aiemmin (mahdollisuuksien mukaan, voit tulla ilmankin)

PPS: Pienimmille ihmisille sään salliessa tilaisuus vilvoitella puhallettavassa altaassa.

PPPS: Ethän tuo lahjaa, talon väki kiittää!  Meillä tavaraa riittää. 

PPPS: Jos et pääse tällöin mutta muulloin tänne haluat ja ehdit, sovitaan toiset treffit!

Lämpimin terveisin: 

X, X, X, X ja X

”Kamalinta mitä olen ikinä tehnyt”

Kamalinta mitä olen ikinä tehnyt. Olin ihmisraunio. Aamulla nyyhkytin puolisoni korvaan.

Näin idyllisesti yhdelle vauvalle unikoulua pitäneet sitä kuvailevat. Odotan innolla, mitä tuntemuksia meissä herää. Kolminkertaisesti kamalinta mitä olen ikinä tehnyt? Olin kolme ihmisrauniota? Aamulla nyyhkytin puolisoni kolmeen korvaan?

Tavoitteena on, että unikoulun jälkeen lapset osaavat nukahtaa itsenäisesti. Tällä hetkellä nukutamme heitä pullolla, sylissä, rattaissa, mikä tarkoittaa varovaisestikin arvioiden noin 12–20 nukutusta päiväsaikaan. Jokainen uneen vaivuttaminen kun ei kestä, ja paikkailuakin on tehtävä. Päälle yönukutukset. Suunnitelma on yksityiskohtien hiomista ja asianosaisten (päivä-, ilta- ja yöhoitajat sekä ystävät), poislukien vauvat, kommentteja vaille valmis. Eli käytännössä päätös unikoulusta on tehty, mutta miten-osuus on vielä hieman hakusessa. Pistäytymisunikoulua mietin – ja asuntoautoa pihaan, jos jossain kohtaa koulua on niin onnellisesti, että edes toinen vanhemmista voi nukkua.

Nolla tuntia ja päivää takana, ja olen innoissani unikoulusta!

Nolla tuntia ja päivää takana, ja olen innoissani unikoulusta! Visioin, miten kolme pienokaistamme nukkuvat kaikki yhtä aikaa 11 tuntia putkeen heräten hyväntuulisina ja nukkuen sitten pitkät päiväunetkin sormia napsauttamalla. Tämän hattaraisen näkymän tavoittelu edellyttää kuitenkin sitä, että ensin on jumpattava päivärytmit kuntoon.  Nyt kai siis ollaan siinä kohtaa, että ehkä lopulta aletaan rytmittämään lapsia samoihin säveliin.

Olenkohan innoissani unikoulusta, kun se on alkanut? Unikoulu meinaan meinaa minullekin enemmälti valvomista pitkästä aikaa. Upeat yöhoitajat ovat pitkälti pitäneet yllä meidän vanhempien unirauhaa, mitä nyt esimerkiksi toissayönä tulin täysin poikkeuksellisesti herätetyksi. Hoitaja oli huolissaan yhdestä vauvoista, joka jo toistamiseen parahti lohduttomaan itkuun kesken unien. Syliä, särkylääkettä ja nyyhkytyksen saattelemana takaisin nukkumaan.

Meni vauva, siis.

Minä ilman nyyhkytystä.

Ensimmäinen hernemaissinaksutyökalu: check!

Muita kuulumisia: keittiö–olohuone -akselilla on nyt kolme syöttötuolia, joissa istumista ja syömistäkin vauvat harjoittelevat. Vahvasti (syöttötuolin pehmusteilla, harsoilla ja pyyhkeillä) tuettuna.

Ai niin:

meillä on jo yhteensä yksi vauvahammas! Jos parin millin orastava nystyrä lasketaan. Ja lasketaanhan se, kun sillä voi jo järsiä hernemaissinaksua sisarusten seuratessa kateellisena vierestä. Hampaat näkyvät tulevan ainakin toistaiseksi aakkosjärjestyksessä.

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.