Sisältää mainoksen yrityksen Riippumatto Verkossa kanssa.

Olen oppinut kieltäytymisen kielen lasten myötä. Oman jaksamisen takia on ollut pakko oppia sanomaan ei, rajaamaan ja katsomaan sormien läpi. Tässä tärkeimmät arjen lauseet ja teot äitinä – no, ehkä poislukien minä rakastan sinua ja olet ihana – jotka ovat vieneet pitkälle nyt 4-vuotiaiden kolmosten kanssa.

Lauseet ovat kenties monelle itsestäänselvyyksiä, mutta minun – aina niin uskollisena suorittajana ja venyjänä – on pitänyt tehdä kovasti töitä saadakseni nämä ulos suustani. Ne näyttävät kirjoitettuna tylyiltä. Ja kuulostavat kieltämättä sanottuinakin, mutta nämä helmet ovat oikeasti tuoneet perheeseemme iloa ja hyvinvointia. Kun äitillä on hyvä olla, niin kaikilla on hyvä olla.

Ei jaksa, ei pysty

Tähän en osallistu. Kysy neiti A:ta, neiti B:tä, herra C:tä, baabea tai tee yksin.

En jaksa nyt.

Seis! En pysty tekemään/kuuntelemaan montaa asiaa yhtä aikaa.

En ollut paikalla, en voi ottaa kantaa.

En tiedä. Jos en tiedä, en tiedä. Ei ole tarpeen esittää lapsille kaikkitietävää tai edes googlata vastausta jos ei siinä hetkessä jaksa tai voi.

Sanokaa baabe jos on aikuiselle asiaa.

Nyt ollaan X minuuttia sellaista leikkiä, että kukaan ei sano ”äiti”.

Äiti tekee nyt ruokaa/ripustaa pyykkiä/levähtää/mitä milloinkin. Älkää sanoko äiti, sanokaa baabe jos on aikuiselle asiaa.

Äiti menee nyt vessaan piiloon, on ihan liikaa huutoa/kiukuttelua/melua. Lapset tulevatkin usein vessassa ollessani oven taakse kysymään, olenko tarpeillani vai piilossa.

Kun olen vieressä, ilmestyy valtavasti tarpeita.

Puistossa tai kotipihassa annan itselleni hengähdystauon asettumalla välillä mahdollisimman kauas lapsista. Välillä taas menen leikkiin mukaan. Kun olen etäämmällä, leikit sujuvat usein jouhevammin ja riitojakin osataan selvitellä keskenään. Kun olen vieressä, ilmestyy valtavasti tarpeita ja toiveita äiti, äiti, äiti, äiti, äitille.

Tietenkin autan lapsia, tuen tunnetyössä, selvittelen riitoja, asetan rajoja ja olen heille läsnä. Pointtina on, että kun en tee edellä mainittuja psyykkisesti aikas kuormittavia juttuja ihan koko ajan, jaksan itse paremmin ja pystyn antamaan lapsillekin enemmän. Tervettä rajaamista. Näillä keinoin myös vähennän hieman niinikään järkyttävän kuormittavaa asiasta toiseen hyppimistä. Jos ei ole pakko, en nykyään keskeytä perunoiden kuorimista tai kahvikupillisen juomista kolmeakymmentä kertaa. Tai mielellään kertaakaan. En ole lasteni sätkynukke.

Ihania kieltäytymisen hetkiä toivotellen,

Hattutemppu

PS: Mukana menossa hengailee Riippumatto Verkossa.