Aina on liian tyhjää tai liian täyttä, on hankala saavuttaa sopivan sisällön määrä elämässä. Elämä on kuin jääkaappi: joko kamoja ei liiallisen määrän vuoksi saa järjestettyä järkevästi tai vaihtoehtoisesti koko ajan puuttuu jotain.

Elämä tuntuu aika täydeltä, kun lauantaiaamuna on hereillä herra C:n kanssa kello 6:00, trampoliiinilla 6:30, metsässä 6:45, ja rumba jatkuu seuraavat 13 tuntia. Tuollaista olisi ollut hankala kuvitella nuorempana ja lapsettomampana, kun elämä tuntui ajoittain jopa tyhjältä. Siltä se ei ole tuntunut kertaakaan lasten syntymän jälkeen. Kaikki tarkoituksettomuuden tunteet ovat niin ikään kadonneet savuna ilmaan. Jokainen hetki merkitsee. Muita tilalle ilmaantuneita hankalia tunteita voisinkin sitten listata aika pitkään…

Raajoja, ristiriitoja, puheen pulputusta.

Tuo nuori minä ei olisi voinut ymmärtää tai kuvitella itselleen puoli seitsemän trampoliiniaamuja tai iltapäiviä etsien lukkeja kotimme tiiliseiniltä. Tuon nuoremman yksin asuvan minän sänkykin tuntui joskus liian tyhjältä. Nyt sinne soluttautuu usein ruuhkaa, vaikka lähtökohtaisesti nukun yksin. Keskellä yötä tai viimeistään aamun ensi hetkinä raajoja, ristiriitoja, puheen pulputusta, vaatimuksia ja naurua on joka puolella.

Turboahdetut aamut

Etenkin aamut ovat turboahdettuja. Suurin epäsuhta minun ja lasten energioiden välillä vallitsee aamun ensi tunteina. Olisi ihanaa nukkua niin tehokkaasti, että jaksaisin herätä ja olisin oikeasti hereillä aamuisin ennen lapsia. Ei välttämättä ihan niin aikaisin kuin silloin, kun neiti B ja herra C tekivät sänkyyni tuplahyökkäyksen kello 4:30 jatkaen uniaan, minkä jälkeen en enää saanut unta. Varhainen aamu oli kuitenkin siitä ihana, että ehdin herätä oikeasti ennen lapsia, ja olin molemmat silmät kokonaan auki ja kofeiinilla kyllästetty heidän noustessaan.

Tuona aamuna ei ollut samanlaista räikeää energiaeroa, kun yleensä aamuisin heidän vyöryessään ylleni kolmelta rintamalta miljoonan kysymyksen, tekemisen, tunteen, asian ja pyynnön kanssa ennen kuin pääsen vaakatasosta.

Onko se sitten vanhuutta, väsymystä vai ihan vaan vanhemmuutta, mutta tämän kolmosäidin kone ei enää käynnisty pikastartilla. Kiinnostaisi tietää, onko sinun heräämisesi muuttunut vuosien myötä?

Entä milloin sinun elämäsi tuntuu liian täydeltä?

Jaksamisen mukaan -periaatteella.

Elämä kolmen kohta 5-vuotiaan kanssa on todella täyteläistä. Sisältö tursuaa. Parhaiten paljouden kanssa pärjään (ja nykyisin parhaimmillaan nautin siitä), kun jätän mahdollisimman monet perheen ulkopuoliset aktiviteetit ja sosiaaliset säätämiset pois tai jaksamisen mukaan -periaatteelle. Mitä näennäisesti tylsempää arjesta lasten kanssa tekee, sitä hauskempaa se oikeastaan on. Energiaa jää olennaisimpiin asioihin.

En vaihtaisi tyhjään kylmiöön.

Paitsi että vaihtaisin vaikka viikoksi.