Nyt se sitten sattui kohdalle.

Korona-altistus.

Viime viikolla olemme tänään rimpauttaneen koronajäljittäjän mukaan altistuneet koko sakki. Tarina ei kerro miten. Omat arvaukseni minulla on, mutta eipä altistuksen alkuperällä oikeastaan ole niin väliä. Summa summarum: häkkilintuja seuraavat päivät. Juuri kun olimme määrätietoisesti murtautumassa mökkiytymisestämme ja pääsemässä ulkomaailman makuun!

Lapsia pukiessa ja autoon lastatessa vannoin, että koskaan ei enää lähdetä mihinkään.

Kävimme eilen retkellä lasten ja ystävämme, jota au pairiksi ja isosiskoksikin kutsutaan, kanssa. Niin antoisa oli matkoineen pari tuntia kestänyt metsäreissu, että vannoin meidän alkavan liikkua kotikulmien ulkopuolella enemmänkin.

Lapsia pukiessa ja autoon lastatessa vannoin, että koskaan ei enää lähdetä mihinkään. Vaikka vain yksi huusi. Sitäkin raastinrautamaisemmin. Lähtökivut olivat kuitenkin pieni hinta koko perheen piristysruiskeesta. Väsyneinkin lapsista suorastaan lumoutui päästessään joen töyräälle metsän siimekseen töröttämään ruotsalaisen huonekalujätin jakkaraansa. Lapset viihtyivät varmaankin tunnin verran ihan vain luonnon omaa viihdeshow’ta tutkaillen. ’

Päät pyörivät.

Silmät zoomasivat sinne sun tänne.

Tarjottimella käpyjä ja männyn oksia hypisteltäväksi.

Paluumatkalla kaikki nukahtivat, ja alkuillan (kärttyisinä kitutunteinakin tunnettuina) hetkinä meillä asui kolme mitä hyväntuulisinta lasta ja kaksi silminnähden elpynyttä aikuista. Tämä meni niin kuin Strömsössä.

Reippaasti retkelle?

Karanteenissa siis ollaan, se tiedetään, mutta muutoin tulevien päivien kuviot ovat hämärän peitossa. Perheen ulkopuolisia kontakteja meillä ei saisi olla, mutta ei meitä kuulemma pulaankaan jätetä, mikäli ehdimme venyä ja vanua katkeamispisteeseen. Sitä varten ne suojavarusteet ovat, hoivafirmasta tuumattiin.

Yöt ovat olleet viime aikoina välillä aika villejä, ja toista aikuista on tarvittu hoitajan avuksi. Jos me molemmat vanhemmat valvomme yöllä, niin ei liene riemua päivien työllä. Tässä kohtaa harmittaa, että kolmoset eivät vielä ole valmistuneet unikoulusta. Helpottaisi kovin, kun heitä ei tarvitsisi aktiivisesti nukuttaa. Lapsen nukuttamista ei uniohjaajan sanoin pitäisi olla olemassakaan, koska lapsen tulisi alusta asti nukahtaa itse. Jotenkin näinhän joku viisas oli tainnut meidänkin jääkaapin oveemme lapulle kirjoittaa ennen vauvojen kotiutumista…

Onneksi karanteenissakin voi ulkoilla. Ihan sellaisenaan ei seuraavia retki-ideoitamme voi lähipäivinä toteuttaa, mutta ainahan voi hypätä omalla porukalla autoon ja mennä eräilemään. Tänään sataa vettä, joten punotaan juonia kotosalla. Loppuviikko näyttää poutaiselta!

Kunhan ei vaan tartutettaisi metsän eläviin tauteja.