Aavistelin villiä viikkoa, kun alkuviikon aamu alkoi ampumalla itseäni rautapullon korkilla silmään. Miten se on edes mahdollista? Siten, että pitää yhtä vauvaa kainalossa yrittäen samalla avata pullon muovitulppaa voiveitsellä tiristääkseen viimeiset pohjalta.

Ja PIUUUUW!

Kulunut viikko on ollut muutoinkin vauhdikas. Laskujeni mukaan ainakin neljänä päivänä seitsemästä olemme olleet kolmosten kanssa lähiympäristöä kauempana. Bussilla ja omalla autolla – yhden tai kaikkien kera. Synttäreillä, kaupungilla, mummilla, ruokaostoksilla. Ja yhtenä iltana hermojenhallinta-ajelulla, kun kello 21 mennessä kukaan ei ollut nukahtanut ja kaikki, mukaanlukien vanhemmat, huusivat. Lapset hiljenivät jo turvakaukaloihin ja nukahtivat autoon. Heräsivät välittömästi pysähtyessä. Onneksi yöhoitaja oli salamana paikalla.

Tänään ehtii vielä yltää 5/7:ään retkipäivään, jos iltapäivän ratoksi keksitään koiruuksia.

Uskaltauduin myös ensi kertaa ilman tulitukea koko trion kanssa autoreissulle. Puoli tuntia molempiin suuntiin meni kuin oppikirjassa! Yleensä olen takapenkin takana lisäistuimella antamassa tuttia, pulloa ja seuraa puolison ajaessa. Nyt olin henkisesti valmistautunut kestämään huutoa tai pysähtelemään jatkuvasti lentoemoilemaan, mutta yllättäen kukaan ei vaatinut mitään. Tai itkenyt. Ollenkaan. Korvatulpat, jotka epähuomiossa jäivät matkasta, olisivat olleet pahan manailua.

Kaupunkilomalla kolmosten kera

Alkuviikosta olimme koko päivän kaupungilla kolmen sukupolven naisten ja yhden poikavauvan kera. Vauvanhoitourani helpoin päivä! Kotona ollessa tuntuu, että päivä menee vauvoja hoitaessa. Nyt vietimme kesäpäivää keskustassa, ja vauvat oikeasti tulivat kuin siinä sivussa. Kärryillä liikkuessa he nukahtelivat niihin päiväunille ja söivät poteroissaan. Välillä nostelimme pieniä sylittelemään, ”jaloittelemaan”. Mummikin tuumasi kokeneensa päivän lomailuksi.

Antoi uskomattoman paljon virtaa tavata tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä. Katsella ihmisiä ja maisemia. Istuskella ja käveleskellä ihmettelyn kohteena. Vaikka nimenomaan energisoivinta päivässä olikin, että kaikki ei rullannut vauvojen ympärillä niin selkeästi, tuntui silti ihanalta vastaanottaa onnitteluita. Muistaa jälleen tuntemattomien ihmisten antaman huomion seurauksena entistä kirkkaammin, millaisen ihmeen olemme saaneet osaksemme näiden kolmen pienen ihmisen muodossa.

Silmä kai näkee sen, minkä helpoiten uskoo todeksi.

En odota liikkumisen olevan aina näin helppoa, mutta todella kiitollinen olen, että vauvat ovat ainakin tässä kohtaa melko tyytyväisiä matkustajia niin kärryssä kuin autossakin. Poikkeuksiakin (lue: itkupotkuraivareita) toki mahtuu joukkoon. Aika moni muuten luuli meillä olevan kaksoset kolmesta puolimakuupaikasta huolimatta. Silmä kai näkee sen, minkä helpoiten uskoo todeksi.

Läheinen kysyi, kuinka valtavasti tarvitsee tavaraa päiväksi mukaan koko köörin kanssa liikkeellä ollessa. Ei kovinkaan paljoa, itse asiassa. Pullot, vettä, korvikejauhetta, vaipat, harsot, hatut, aurinkolasit ja pari vaihtovaatetta. Näistäkin osa jäi käyttämättä.

Kääntyvän etupyörän huumaa

Synttärijuhlilla kävin yhden vauvoista kanssa. Voi sitä vapauden huumaa! Kun kaivoin varastosta vieläpä kääntyvällä etupyörällä varustetut yksösrattaat reissua varten. Kotipihasta lähtiessä olo oli niin kevyt, että olisin ollut valmis maailmanympärysmatkalle tällä pikkukaksikolla. Olo toki oli jossain kohtaa hyvinkin rikollinen, kaksi vauvaa kotiin hoitajan kanssa hyljättyäni, mutta pääosin nautin retkestä täysin siemauksin.

Röörejä oltiinkin auottu D-vitamiinilla

Etsiskelimme tässä eräänä päivänä D-vitamiinipulloa, joka yleensä sijaitsee maitobaarin päällä. Ei näy. Katso vielä uudelleen, pyysin mummia. Pullo oli hieman eri näköinen merkin vaihduttua. Ei löydy. Yhtäkkiä muistin hoitajan maininneen laittaneensa yhdelle vauvoista keittosuolatippoja tukkoiseen nenään. Naurussa oli pidättelemistä löytäessäni vitamiinit hoitopöydältä ja tajutessani, että röörejä oltiinkin auottu D-vitamiinilla.

Äitiaivojen toiminnasta vielä esimerkki. Sähköpostin roskapostiin oli tullut mainos, jossa tarjottiin sektiota. Mitä ihmettä, hölmistelin. Luin uudelleen.

Seksichattia.