Asioita jotka olisivat hyväksi mutta joita en tee

Ihminen on kummallinen olento. En varmastikaan ole ainoa, joka on oppinut tiedostamaan itselle hyvää tekevät asiat — ja sitten ei tee niitä. Tai tekee liian harvoin. Listaan tähän omia käyttöohjeitani jotka liian usein jäävät käyttöön ottamatta. Kenties se auttaa sekä minua että sinua tekemään itsellemme enemmän hyvää.

Joogaaminen päivittäin, olkoon sitten vaikka viisi tai kymmenen minuuttia. Tempaisee takaisin tähän hetkeen ja rauhoittaa kehoa ja mieltä.

Ulkoilu. Selkeä vaikutus mielen hyvinvointiin ja unen laatuun. Minäpä äkkiä käväisen autolla -ajatukset yritän korvata minäpä hyödynnän tilaisuuden ulkoiluun -ajatuksilla.

Kynä puhelimen sijaan muistiinpanojen tekemisessä. Jää paremmin mieleen ja on vähemmän virittävää kuin näytön tuijottaminen.

Löydän itseni katsomasta televisiota, syömästä ja räpläämästä puhelinta samanaikaisesti.

Yhden asian tekeminen kerrallaan on suurimpia haasteitani. Multitaskaamista kun ei oikeasti ole olemassakaan, on vain huomion siirtelyä asiasta toiseen. Ja se jos mikä on kuormittavaa. Silti löydän itseni katsomasta televisiota, syömästä ja räpläämästä puhelinta samanaikaisesti.

Puhelinpaasto tekisi hyvää. Luuri tulee otettua kouraan luvattoman monia (kymmeniä) kertoja päivässä milloin minkäkin impulssin takia. Kurkkaan uutisia. Tarkistan jonkun faktan Googlesta. Selaan nettikirppistä. Puhelin voisi olla narikassa ja nämä asiat voisi hoitaa keskitetysti tiettynä hetkenä pirstaleisen kuikuilun sijaan.

Hikiliikkuminen säännöllisesti. Tuottaa vertaansa vailla olevaa hyvänolontunnetta. Jää silti usein väliin tai suorastaan tauolle, kun sairastelut ja väsymys (mukamas vai oikeasti?) torppaavat rutiininomaisen harrastamisen. Säännöllisen epäsäännöllisesti olisi silti parempi kuin ei juuri ollenkaan.

Reseptien vaihtelu. Perheemme ruokalista ei ehkä ole maailman suppein mutta melko yksitoikkoinen kuitenkin. Uusia ruokia ei juurikaan tule kokeiltua, ja huomaan ajattelevani ruokaa hyvin askeettisesti ja käytännönläheisesti lähinnä polttoaineena. Uusista makuelämyksistä voisi helpolla saada ihania elämyksiä arkeen.

Voitto ei liene työn ja tuskan arvoinen.

Käytettyjen lastenvaatteiden lahjoittaminen myymisen sijaan. Tässä säästäisi paljon aikaa ja hermoja, eikä taloudellinen tappio olisi varmaan kovinkaan suuri. Kaupankäynti kirppiksillä ja nettikaupoissa on yllättävän stressaavaa ja aikaavievää. Voitto ei liene työn ja tuskan arvoinen. Meillä vaatteet ovat myös kolmen lapsen jäljiltä melko käytetyssä kunnossa, joten näppärintä olisi lahjoittaa ne rymyvaatteiksi tarvitseville. Kenties myydä muutamat yksittäiset arvokkaammat jutut.

Puhelimeen tarttuminen kun on ankea mieli. Tässä olen kehittynyt, mutta liian usein tulee vielä jäätyä yksin omien ajatustensa kanssa.

Laittautuminen joka aamu edes vähän. Saan tunteen itsearvostuksesta ja päivän käyntiin pyörähtämisestä, kun vietän peilin edessä edes hetkisen tai mietin hieman tarkemmin vaatteitani kotipäivänäkin. Jopa niinkin pitkälle voi mennä että käyttää parhaita vaatteita ja meikkejä aina. Arkipäivinäkin, kannustaa ystäväni Margarita Nazarenko. Ihan vaan nauttiakseen.

Tämä blogin tarjoaminen kirjaksi on monesti käynyt mielessä. Sinne se sitten aina uudelleen hautautuu epäilysten ja jahkailun sekaan.

Siispä tuumasta toimeen ja nyt kirjakustantamoille sähköpostia kirjoittamaan sekä joogaamaan. Tai sitten…

PS: Millainen sinun listasi tai sen tärkein kohta on?