Arkipäivä kolmosten kanssa (osa 2/2)

Aloitin viimeksi aamusta kuvaamaan tyypillistä arkipäiväämme. Ja arkipäivät todella pysyvät yleensä olemukseltaan melko tyypillisinä, sillä parhaiten toimii toisteinen, karvalakkimallinen meno. Jatketaan nyt iltapäivän, illan ja yön puolelle.

12-13 maissa lounaan jälkeen pyrin joka päivä lepäämään laakereillani vähintään puoli tuntia, voinnista riippuen. Kuuntelen meditaatioharjoitusta tai äänikirjaa.

Iltapäivällä teen voinnin mukaan kotihommia, käyn ulkona tai rentoudun ruutuajan parissa – mitä milloinkin. Ruoan teen aina valmiiksi niin, että lasten tultua kotiin ei tarvitse sen kanssa värkätä.

15 korvilla haen lapset tyypillisesti päiväkodista pyörällä. Toisinaan nappaan yhden lapsista kahdenkeskiselle ajalle 14:30 maissa ja loput tunnin, puolentoista päästä. Taas pähkäillään sähköpyörävuorossa olijaa ja peräkärryyn joutuvia. Joskus lapset eivät halua lähteä heti päiväkodista, jolloin jään seuraamaan heidän touhujaan ja sylittelemään päikyn pihalle. Meillä on harvoin tässä kohtaa kiire minnekään.

Lapset rakastavat ja suorastaan vaativat ulkoruokaa.

15-17 välillä ollaan tyypillisesti kotipihassa ja pyöräillään, skuutataan ja jututetaan naapureita ja heidän koiriaan kadunpätkällämme, mikäli sää ei ole karmeimmasta päästä. On helpointa jäädä kolmen kanssa suoraan ulos sen sijaan että menisi välillä sisään syömään ja pukisi taas uudelleen. (Kyllä, toden teolla kammoan ja vältän parhaani mukaan kylmän kauden pukeutumista lasten kanssa.) Tilanteen mukaan tuon jotain naposteltavaa tai jopa lämpimän ruoan ulos, lapset rakastavat ja usein suorastaan vaativat ulkoruokaa. Usein päivällinen on välipalatyyppinen ulkona syötynä ja iltapala sitten raskaampi. Jos kenenkään vatsa ei kurni, saatetaan päivälliselle mennä vasta viiden, jopa kuuden aikaan. Jos kuudelta, niin sitten ruoka on yhdistetty päivällinen ja iltapala.

Jos puoliso ei ole kotona, pyrin järjestämään päivät niin, että pian lasten kotiuduttua päiväkodista apunani on perhetyöntekijä, vapaaehtoinen tai tuttu.

18 maissa tai viimeistään kello 19 on iltapesut. Sitä ennen lapset ehtivät leikkiä sisällä. Toisinaan touhu sujuu sovussa lähes koko illan, mutta toisena päivän saa koko ajan olla erotuomarina. Tutkimattomat ovat kolmosten tiet. Ruutuaikaa ei nyt ole päivittäin, oikeastaan lähinnä pidempien automatkojen aikana. En paheksu lastenohjelmien katselua sopivassa määrin, mutta on toisaalta ollut ilo huomata vähäinen tarve ruudulle silloin, kun nukun ja voin itse paremmin ja arki on paremmassa tasapainossa, kiitos omien ratkaisuiden ja ulkopuolisen avun.

Laitan kategorisesti pyykkiin ainoastaan alushousut ja sukat.

Kotityöt yritän hoitaa lasten ollessa päiväkodissa, mutta toki toisinaan alkuiltaan osuu pyykkihommaa, ruoanlaittoa tai muuta. Emme kylvetä tai edes suihkuttele lapsia joka ilta, vaan arjen helpotukseksi muutaman kerran viikossa on käytössä lappupesut, elikkäs kasvojen pesu ja alapesu puhdistuspyyhkeellä. Laitan illalla kategorisesti pyykkiin ainoastaan alushousut ja sukat – muut vaatteet menevät uusiokäyttöon ollessaan siistejä. Yövaatteeksi puetaan seuraavan päivän päivävaatteet: t-paita, sukat, housut ja mahdollisesti ohut pitkähihainen.

19 aikaan on tavallisesti iltapala, jos ei sitten aiemmin ollut mainitsemani hybridiruokailu. Useimmiten iltapala on puuroa erilaisin marjoin ja muiden höystöjen kera. Puuro uppoaa kun aina välillä muistaa tarjota sen sijaan muuta: leipää, jogurttia tai hedelmää. Jos päivällisaikaan syötiin välipalaruokaa, iltapalaksi on päivällistä.

19-20 iltapalan jälkeen on vielä aikaa leikkiä, lukea ja sylitellä. Hampaidenpesussa porkkanana toimii lukuhetki, ja usein kolmoset nykyään suostuvat muutenkin legojen putsaukseen – lopulta. Aina on enemmän tai vähemmän vääntöä iltapesuista, hammaspesusta, iltapissasta ja sänkyyn menosta.

Tässä kohtaa on yksi päivän suosikkihetkistäni.

20 melko takitilleen lapset siirtyvät vesihörpyn ja iltapissan jälkeen sänkyyn ja saavat siitä hyvästä vitamiinipastillit. Pusut, halit, peittelyt. Jos vesihörppy on unohtunut antaa, niin sen perään kyllä huudellaan hanakasti, samoin mitä muuta milloinkin. Joskus tulee heti hiljaista ja toisinaan pitää ravata peittelemässä ja kuuntelemassa tärkeitä asioita lukuisia kertoja. Tässä kohtaa on yksi päivän suosikkihetkistäni, siis ei se huutelu vaan mitä sen jälkeen seuraa. Kuuntelen olohuoneessa lasten kerratessa päivää ja suunnitellessa uusia metkuja. Auta armias, jos joku heistä nukahtaa kesken palaverin. ”S****! Mulla on sulle asiaa!”

20:30-7 kolmoset ovat enemmän tai vähemmän unessa. Joskus joku nukahtaa vasta lähempänä yhdeksää tai myöhemmin ja toinen herää viideltä tai kuudelta. Useimmiten aamut alkavat seitsemän pintaan, mutta aina yöllä joku tai jotkut käyvät hereillä. Havahtumisia voi olla yksi, viisi tai enemmän. Puoliso nukkuu nyt lasten huoneessa ja hoitaa herätykset, mikä on ollut valtava juttu minun unihäiriöni fiksaamisessa.

7 karvalakki päähän ja uuteen päivään samalla kaavalla!