Olo on kuin tuomitulla rikollisella. Tässä se tunnustus tulee: meidän lapsemme olivat koko kesä- ja heinäkuun päiväkodissa monien kavereiden lomaillessa täyttä höryä. Puolisolla on eniten töitä ja vähiten mahdollisuutta pitää vapaapäiviä juuri kesällä, ja minä olen edelleen sairauslomalla. Kyvytön pitämään yksin lapsista pitkiä aikoja huolta ilman että stressikäyrä nousee ja nukkuminen loppuu.

Kop. Kop. Kop. Äidin omatuntohan se siellä.

Oma päiväkoti oli lapsilla onneksi kesäpäivystyksessä, joten tutut aikuiset valtaosin säilyivät, samoin muutamat kaverit. PIkkuhiljaa ”kesälapsia” alkoi tulla lisää, ja vanhat kaverit lähtivät lomalle tai palasivat lomalta ripotellen. Lasten puheessa ja leikeissä alkoi toistua lomailu, ja tulihan se kysymyskin lopulta sieltä: ”Äiti, milloin me jäädään lomalle?” Kop. Kop. Kop. Äidin omatuntohan se siellä. Miksi meidän lapsemme eivät ole lomalla? Järkipäätöshän se oli ja varmasti lasten eduksi, mutta tunne ei kulje samoja raiteita. Yksin lasten kanssa olisin romahtanut jo muutamassa päivässä, ja se ei olisi ollut pikkuisille kivaa lomaa se.

10 päivän paketti

Lapsilla ei kyllä tainnut ihan selkeää käsitystä siitä mitä loma tarkoittaa. Sen itsensä sitten lopulta elokuun alussa alkaessa he protestoivat päiväkodista kotiin tai urheilukentälle lähtemistä, sillä he halusivat ehdottomasti lomalle!  Pystyimme puolison loman myötä lopulta tarjoamaan lapsille 10 päivän kesäloman. Lisäksi pitkin kesää olen hakenut heitä kolmitellen tai yksitellen aiemmin päiväkodista, ja talvella on kenties mahdollisuus pitää pidempiä lomia tai yksittäisiä lomapäiviä, selittelen itselleni ja teille. Koska lapsethan tarvitsevat lomaa päiväkodin hälystä. Ympäristö on kuormittava. Mutta ei kai kuitenkaan vanhemman romahduksen kustannuksella? Kai soveltaminen ja oman sydämen ja järjen kuunteleminen on viisasta?

Näin me pystyimme tarjoamaan lapsille oikeasti ihania lomapäiviä.

Olen napannut tukea päätöstemme viisauteen esimerkiksi kesälomailuun yhden lapsen kanssa väsyneiltä (terveiltä) vanhemmilta. Jos se heilläkin ottaa noin koville, niin en minä toden totta olisi ehjin nahoin selvinnyt yksin useammasta kuukaudesta. Näin oli järkevintä, ja näin me pystyimme tarjoamaan lapsille oikeasti ihania lomapäiviä (isoksi osaksi myös) hyväntuulisten ja jaksavien vanhempien kanssa sekä jatkamaan arkea loman jälkeen suuremmitta romahduksitta.

Toki toivon, että tulevina kesinä omat voimani ovat paremmat ja yhteistä aikaa lasten kanssa enemmän. Tällä lomalla apukäsinä ja ilonamme retkillä ja kotona on ollut kaksi ulkomaan sukulaista. Seuraavassa tekstissä rvieraiden vastaanottamisesta kaoottisessa perhetilanteessa – uhka vai mahdollisuus?

Loma oli kalastamista veneestä ja rantavedessä kahlaten, grillaamista, loputonta riehumista kotipihassa, uimista, uusia kolmen keksimiä leikkejä, ötököiden tutkimista, uusia leikkipuistoja, sylittelyä ja lukemista. Omasta pihasta nautimme enemmän kuin koskaan löytäen uusia koloja, mahdollisuuksia ja marjoja. Kesälomapäiviä oli lapsille vähän, mutta ne olivat hyviä. Ei se määrä vaan se laatu.

Vai?