Meillä ei ole ollut kokonaisia öitä viikkoihin. Kevätvillitys? Toki täydet yöt ovat kolmen 3-vuotiaan kanssa yleensäkin harvassa. Lasten jokaiöiset heräilyt ovat saaneet tarkastelemaan arkea siitä näkökulmasta, että voisiko jotain vielä helpottaa ja yksinkertaistaa. Olemme olleet varsinaisia kotihiiriä monta monituista viikkoa, ja siinä missä se aiemmin olisi hajottanut pääni se onkin ollut nyt paras veto.

En meinaa pysyä kärryillä vaiheissa. Oli vaihe, kun helpointa oli iltaisin ja viikonloppuisin lähteä jonnekin lasten kanssa. Juoksin pitkään karkuun toisaalta tylsyyttä ja toisaalta olemisen hankaluutta, kun pienten lasten kanssa pystyi tekemään rajallisesti asioita, heidän leikkinsä keskenään eivät soljuneet niin hyvin, ja jatkuvasti piti syöttää, vaihtaa vaippaa tai pottailla. Yhtäkkiä huomasin tippuneeni kolmosten kelkasta: nyt vaiheillaankin niin, että lapset viihtyvät, ajoittaisia verisiä taisteluita lukuun ottamatta, mahdottoman hyvin keskinäisissä leikeissään sisällä ja kotipihalla. Onkin turhaa vaivaa olla aina suunnittelemassa menoa ja pakkaamassa kamppeita mukaan ja lapsia autoon. Vain muutos on pysyvää.

Ja wau, miten yksinkertaiset asiat voivatkaan inspiroida touhuun. Tyynyliinaleikki kesti monta . Ulkona keppi on ihan mitä tahansa ja jää- ja lumimöykyt violetteja, oransseja ja sinisiä dinosauruksenmunia. Paras keino ruokkia lastemme luovuutta (ja hyvinvointiakin, näyttäisi) juuri nyt on on tylsyys ja pääsy rajallisiin, yksinkertaisiin virikkeisiin.

Rairuohot sen todistivat

Olimme lasten kanssa koko pääsiäisloman kotona ja kotipihassa, poislukien minun ja puolison muutaman tunnin laskettelureissua, ja en muista milloin lapset olisivat olleet niin tyytyväisiä ja nukkuneet niin hyvin. Suurin kompastuskivi oli päiväkodissa väsättyjen rairuohopurkkien tuominen kotiin, mikä olisi mahdollisesti yhden lapsen kanssa ollut ilahduttava kokemus. Meillä ei. Siinä huomasi konkreettisesti, että kolme ei mene siinä missä yksi. Yksi säntäsi olohuoneeseen niin, että mullat vaan pölähtivät karvalankamatolle, ja toinen oli jo valuttamassa vessan hanasta vettä purkkiin ja koristekreppipapereille, jotka luonnollisesti värjäsivät pöydän. Kolmas onneksi törötti paikoillaan purkki kourassa.

Onneksi monologini päätteeksi keksin päästää suustani miksi?

Karsia, karsia ja karsia. Mitähän voisin vielä arjestamme karsia? Muuta kuin kuivauskaappiin pikaiseen piilotetut rairuohot. Kyläilyt, kauppareissut, lasten harrastukset ja kerhot ovat jo minimissä. Kuulostaa ehkä ankealta mutta on yllättäen mukavaa. Vähemmän tekemistä, enemmän olemista. Arjen ilo ei näin tulekaan vaihtelevista virikkeistä vaan hykerryttävän yksinkertaisista asioista. Jää myös enemmän tilaa kuulla lapsia ja käydä keskusteluita lasten mieltä painavista asioista. Menemisiin ja tekemiseen keskittyessä ei aina kykene huomioimaan pienten pohdintoja. Meinasikin jo ohittaa neiti A:n toistelun siitä ettei hän halua mennä päiväkotiin. Selittelin hänelle ensin oman mieleni mukaan, että pitkän loman jälkeen kotoa lähteminen voi tuntua hankalalta. Onneksi monologini päätteeksi keksin päästää suustani miksi?

– Pelkään päiväkodin imuria. Se syö minut, neiti A huokasi.

Tästä sukeutuikin varsin hyvä keskustelu, ja asiaa puitiin useamman päivän aikana sekä kotona että päiväkodissa. Lopulta sisaruksetkin osasivat pelon iskiessä lohduttaa, että imuri syö pelkästään roskia, ei lapsia.

Takaisin sinne mistä tulit

Verkkainen arki antaa myös mahdollisuuden painaa mieleen lasten parhaat sutkautukset. Kuten neiti A:n aamuöinen toteamus patjalla kasvot vastatusten makoillessa. Olisi kai pitänyt laittaa pastilli poskeen ennen kukkujan nukuttamista.

– Aikuinen haisee. Aikuiset haisee.

Tai herra C:n harras toivomus päästä takaisin minun mahaani. Ja lasten varsin polveileva yhteinen kertomus siitä, kun joku tai jonkun läheinen pienokainen päiväkodista oli, käsittääkseni, ollut leikkauksessa.

– Vauva oli operaatiossa. Se meni ohi, vauva on vähän sairas, lapset kertoivat toisiaan täydentäen.

Epäselväksi jäi, missä toimenpiteessä vauva on käynyt. Kitarisaleikkaus? Nenänkorjaus? Pakaraimplantit?