On taas se aika vuodesta, kun eteiseen (joka on alun perin suunniteltu pelkästään kahdelle aikuiselle) pitäisi mahtua seitsemät kuravaatteet ja kolmet toppa- ja välikausiasut. Kumpparit, varakumpparit, talvikengät, hanskat ja pipot vielä päälle – niin, ja ne kahden aikuisen kamppeet. Joku ratkaisee ulkovaatteiden määrän kerrospukeutumisella, mutta itse olen kokenut sen käytännön pukemis- ja riisumistilanteiden vuoksi vielä hankalammaksi kuin tämän jättimäärän kanssa jonglööraamisen.

Seitsemän settiä saman kokoisia lasten sadevaatteita voi kuulostaa liialliselta mutta on osoittautunut tarpeelliseksi. Kaikille on sekä vuorelliset että vuorettomat sadevaatteet, kun kostea keli seilaa nyt välillä lähellä kymmentä ja välillä nollaa astetta. Joskus käy niin, että kaikki lapsista onnistuvat ensin kastelemaan ensimmäiset ja sitten joku vielä toisetkin sadevaatteet, ja silloin otetaan kehiin ne kokonaisuusjärjestyksessä seitsemännet. Siihen en enää ole varautunut, että kaikki kolme tekisivät tuplakastumisen.

40 paria mistä valita, ei liikaa

Pikkupyykille tarkoitettu pyöreä pyykkipojilla varustettu teline roikkuu eteisen katosta, ja se on jatkuvasti täynnä märkiä tai hiekkaisia sormikkaita, kurahanskoja ja toppakintaita. Lasten hanskalaatikossa on varmaan 40 paria mistä valita, eikä tämä ole lainkaan liikaa. Sellaisia ihmemattoja en vielä ole löytänyt, että eteinen ja monesti olohuonekin eivät olisi ainakin jossain määrin koristeltu keväisin ja syksyisin lehdillä ja hiekanjyvillä.

Mikä mieli ja mieli?

Entä se tunnustus? Päiväkodeissa on tapana ohjeistaa, että kuravaatteet tulee huoltaa kotona. Huoltaa? En ole koskaan huoltanut kuravaatteita. Niitähän ei saa pesukoneessa pestä. Toisekseen, mikä mieli niitä olisi pestä, kun ne ovat välittömästi saman näköiset?

No, jos kuravaatteita ei pestä niin ne pitäisi vähintään huuhdella tai harjata puhtaaksi kotona. En ole koskaan tehnyt moista operaatiota. Mikä mieli siinäkään on? Ripustan vaatteet kuivumaan, ja kun ne seuraavan kerran lähtevät liikkeelle hiekat karisevat itsekseen pois. Voilà!

Vaateralli pois lukien syksy on ihanaa aikaa. On syysmieli. Rakastan värejä. Rakastan metsässä haahuilua. Rakastan sitä, että lapseni jaksavat haahuilla metsässä. Rakastan raikasta ilmaa ja kirpakan pikkupakkasen ja aurinkoisten, muutaman lämpöasteen päivien rinnakkaiseloa. Rakastan ulkovaloja, joista ensimmäiset olen tainnut asetella jo elokuun lopussa.