Kolmoset täyttävät ensi viikolla kolme vuotta. Päällimmäinen tunteeni on kiitollisuus ja ihmetys: miten tähän asti on selvitty? Laitoimme eilen lapset nukkumaan, ja kammariin laskeutui hiljaisuus lähes välittömästi kello 20. Muistelimme puolison kanssa (kauhulla) aikoja, kun nukkumaanmenoaikoja ei ollut. Kun lapset olivat pieniä vauvoja ja lastenhoitoliukuhihna pyöri 24/7. Kerran yritimme helpottaa unitilannetta lähtemällä pitkälle autoajelulle, samalla sähkögrilliä hakemaan. Navigaattori ajatti meidät metsäteiden ja kapeiden, puolilahojen puusiltojen kautta kohteeseen. Ei yhtään helpottanut silloista jatkuvaa hälytystilaani.

Puoliso pakeni takapihalle ja minä makuuhuoneeseen.

Kotiin päästyämme kaikki lapset huusivat. Olimme uupuneita. Muistan, kun laskimme kiljuvat vauvat riviin olohuoneen lattialle, ja puoliso pakeni takapihalle ja minä makuuhuoneeseen. Hakkaamaan päätä seinään. Ensimmäisen ja ainoan kerran tähän mennessä.

Pitkälle on tultu. Eilen illalla istuimme takkahuoneessa rupattelemassa kaksin hyvän tovin, kun lapset laskivat olohuoneessa sohvan päälle viritetyllä patjalla liukumäkeä ja hassuttelivat keskenään. Joskus he jopa hätistävät meidät pois huoneesta leikkiessään. Usein itsenäinen leikki toki muuttuu sarjaksi itsenäisiä tappeluita, mutta vaivattomuuden hetkiä on lisääntyvissä määrin. Toki myös kolmen vuoden kypsän iän tuomia uusia haasteita.

Mikä kaikki on siis nyt helppoa ja mikä hermoja raastavaa? Lähdetään liikkeelle mukavammasta päästä. Hiuksia revitään sitten seuraavassa blogipostauksessa.

Helpot

– Vessakäynnit lapset hoitavat jo pitkälti itsenäisesti. Valtava huojennus, sekä konkreettisen että metatyön määrään. Ei tarvitse jatkuvasti pukea vaippoja eikä aina enää kellottaakaan vessakäyntien välejä, kun lapset alkavat itse tunnistaa hädän hetken. Säästyy myös paljon rahaa, kun vaippoja ei enää mene montaa päivässä, ja jäteastian tyhjennyksestä tarvitsee maksaa harvemmin. Nukkumaan ja ulos vaipoitetaan lapset vielä.

– Ruokaillessa lapset eivät juurikaan tarvitse apua.

– Pukeminen sujuu myös pitkälti itsenäisesti. Ulkovaatteiden kanssa tarvitaan viime silauksiin apua, ja pitkähihaiset paidat ovat  hankalia.

–  Lisääntyneet taidot puheen ja motoriikan saralla mahdollistavat yhä monipuolisemmat itsenäiset leikit. Muiden roolien esittäjät juonellisiin leikkeihin ja riehuntakaverit temppuradoille löytyvät saman katon alta.

– Riidat voidaan ratkoa toisinaan sen ansiosta, että kahden taistellessa kolmas on puolueeton osapuoli ja raportoi tapahtumat selkänsä kääntäneelle vanhemmalle.

– Kolmoset lohduttavat ja piristävät toisiaan, joten siihen ei aina edes tarvita vanhempaa.

– Yksinäisyyttä ei ole näille lapsille olemassa. Heillä on kaveri nukahtaessa, herätessä, leikkiessä, syödessä, potalla, kylvyssä, takapenkillä, päiväkodissa, neuvolassa, Ryhmä Hauta katsoessa ja vieraassa kyläilypaikassa. Liikutuin naapurin rouvan kertoessa pojastaan, joka yhä aikuisena muisti käsinkosketeltavan selvästi yksinäisyytensä lapsena, siitä huolimatta että äiti parhaansa mukaan kuskasi lastaan pyörän tarakalla kavereille. Pojalla on veli, mutta ikäeroa on kymmenisen vuotta.

– Puheen tuottaminen ja ymmärtäminen säästävät monilta väärinymmärryksiltä ja ymmärtämättömyyksiltä. Eli hermojen kiristymisiltä. Kolmosten kanssa voi neuvotella asioista ja harjoittaa vaihtokauppaa sekä lahjontaa ja kiristystä. Yksin lasten kanssa ollessani olo ei ole niin yksinäinen, kun juttuseuraa löytyy. Järkiperusteita, seurauksia ja kieltoja ymmärretään kiitettävän hyvin, mistä johtuen meillä voi nykyään olla huonekasveja sekä tavaroita lukitsemattomissa kaapeissa. Vessasta tullessa en lähtökohtaisesti löydä kolmea lasta tiskialtaasta, vaikka yllätyksiä toisinaan tarjoillaankin.

– Sosiaaliset taidot ovat jo melko hyvät. Ennen päiväkotiakin oli sisarusten kanssa harjoiteltu vuoron odottamista, anteeksi pyytämistä ja jakamista. Lapset ymmärtävät kiitettävästi, että jotkut tavarat ja vaatteet ovat omia ja jotkut yhteisiä ja että kaikki eivät mahdu syliin samanaikaisesti. Toisen ruokiin ei saa luvatta koskea, mutta vaihtokauppoja saa tehdä.

– Kotona oleminen on helpompaa ja mielekkäämpää, mikä liittyy kaikkiin edellä mainittuihin. Ei ole välttämätöntä lähteä joka päivä ulos, kun aika kuluu kohtuullisen hyvin neljän seinän sisälläkin.