Vanhemmat, jotka tietokoneruudun takaa huutelevat, että lasten täytyisi lukea enemmän
Kuva: PIxabay
Viime aikoina on paljon keskusteltu lasten lukuinnon vähenemisestä ja kansalaisten lukutaidon heikkenemisestä. Tämän keskustelun tiimoilta on itselleni parhaiten jäänyt mieleen kuva, joka lievää syyllisyyttä aiheuttaen pomppasi silmilleni facebookfeedissäni jokin aika sitten. Kuvassa bussipysäkillä istui kaksi äiti-tytär paria. Toinen tyttäristä oli uppoutunut kirjaan ja toinen kännykkään. Kännykkää intensiivisesti tuijottavan tytön äiti katsoi lukevaa tyttöä ihaillen ja kysyi hänen äidiltään: ”Vau! Miten olet saanut hänet innostumaan lukemisesta?”. Kysyjällä oli itsellään kädessään kännykkä ja lukevan tytön äidillä kirja.
Niinpä. Kun pohditaan, miten lapsia kannustettaisiin lukemaan enemmän, unohtuu usein esimerkin voima. Meidän perheessämme aikuisetkin lukevat, mutta silti tulee liian usein luppohetkinä kaivettua kassista kirjan sijaan kännykkä ja iltaisin rättiväsyneenä liimauduttua tietokoneruudun eteen, vaikka hyvään kirjaan uppoutuminen voisi virkistää ihan eri tavalla.
Lapset jäljittelevät vanhempiaan kaikessa. Vaikka olisi helppoa sanoa, että älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon, tietää jokainen, että se ei toimi niin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun läppärin takaa sohvalta huutelee lapselle, että: ”laita nyt se läppäri välillä pois ja lue vaikka jotain”, on hyvä pysähtyä reflektoimaan omaa toimintaansa.
Aikuisten lukutaidon kehittämiseen ja ylläpitämiseen on hyvä kiinnittää huomiota muutenkin kuin pelkän esimerkin vuoksi. Kansainvälisen PIAAC-tutkimuksen mukaan 11 prosentilla eli 370 000 suomalaisella 16-65 vuotiaalla on suuria puutteita lukutaidossaan. He eivät ole lukutaidottomia, mutta heillä on ongelmia pidempien ja uutta aihetta käsittelevien tekstien kanssa. Heille on myös haastavaa ristiriitaisen tai monitasoisen informaation sisäistäminen lukemalla.
Uusimman Lapsen Maailma -lehden (2/2018) lukemista käsittelevässä jutussa kerrotaan, että lukeminen on suoraan yhteydessä menestykseen opinnoissa ja työelämässä, sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan sekä empatiakykyyn. Mäkelänrinteen lukion äidinkielen lehtori Ulla Lahdes ihmettelee sitä, että moni uhraa paljon aikaa esimerkiksi kuntoiluun, mutta pään kehittämistä ei pidetä yhtä tärkeänä.
Lapsen lukutottumusten kehittymisen kannalta on merkityksellistä, onko kodeissa esillä kirjoja ja e-kirjojen lukulaitteita ja keskustelevatko aikuiset enemmän Netflix-sarjoista vai lukemistaan kirjoista. Kirjastoreissuun tuo eri sävyn se, vievätkö vanhemmat lapsensa hakemaan lasten osastolta luettavaa vai onko kyseessä yhteinen retki, jolta kaikki mukana olijat löytävät itselleen jotain kotiin viemistä.
Aleksis Salusjärvi kirjoitti taannoin Imagessa osuvasti, että lukeminen on eloonjäämistaito. Jos lukutaito on huono, on alttiimpi esimerkiksi propagandalle. Ulla Lahdes tuo saman näkökulman esiin Lapsen Maailmassa. Hän toteaa, että jos ihminen muodostaa maailmankuvansa pelkkien otsikoiden perusteella, hän lepattaa helposti kaikissa tuulissa ja kuka tahansa voi päästä vaikuttamaan häneen.
Tästä on hyvä esimerkki taannoin kirjoittamani postaus, jonka otsikko aluksi oli: ”Huhu pneumokokkirokotteeseen kuolleesta vauvasta”. Juttu käsittelee sitä, miten perätön huhu siitä, että vauvan kuolema olisi johtunut pneumokokkirokotteesta, sai alkunsa. Vaihdoin jutun otsikon kuitenkin pian, koska juttu oli jaettu eräälle vauvapalstalle saatetekstillä, josta kävi ilmi, että jakaja oli päätellyt sen koskevan kuolemaa, joka johtui pneumokokkirokotteesta. Sen sijaan, että lyhyt blogiteksti olisi luettu, oli se pelkän väärinymmärretyn otsikon perusteella jaettu eteenpäin kyseenalaistaen pneumokokkirokotteen turvallisuus.
Lukemattomista lapsista on puhuttu paljon lukemattomien aikuisten jäädessä vähemmälle huomiolle. Lukemalla kehitämme omaa kykyämme ajatella ja samalla luomme koteihimme ilmapiiriä, jossa lukeminen on normaaliin arkeen kuuluva asia. Lukemisen ei kuuluisi olla kuin kaurapuuro, jota vanhemmat pakottavat lapsensa syömään vakuutellen sen terveellisyyttä, mutta vaivihkaa jättävät oman lautasensa koskemattomiksi.
