Vanhempien väsymystä vähätellään, vaikka se syö ilon perhe-elämästä

”Olin lasten kanssa leikkimaassa ja huomasin toisen äidin noin vuoden ikäisen lapsensa kanssa. Hänen olemuksensa oli väsynyt ja katseensa lasittunut. Hätkähdin: ihan kuin olisin peiliin katsonut, tunnistin tuon katseen. Heitin kuopukseni pallomereen, istuin viereen ja kysyin, voinko auttaa. Nainen oli hetken hiljaa, katsoi silmiin ja sanoi: Minä olen Tiia, tuossa on Patrik. Voisinko käydä äkkiä vessassa, itsekseni? Se tuntui olevan hänelle isoin juttu pitkään aikaan. 

Niina Kuokkanen, 37, on 4- ja 2-vuotiaiden lasten ja kouluikäisen bonuslapsen työssäkäyvä äiti. Ensi syksynä perheeseen syntyy vauva. Niina pyörittää perheen arkea pääosin yksin, sillä lasten isä on työnsä takia pitkiä aikoja poissa kotoa. 

– Välillä väsymys ottaa vallan pienissä arjen tilanteissa. Lapset katsovat Pikku Kakkosta, kukaan ei huuda tai riitele. Tiedän, että tiskit ovat tiskaamatta, ja pyykkiä löytyy ainakin kolme koneellista. Koiran kynnet pitäisi leikata. Ja ne huomiset eväät. Lasten tarhareput? Jos saan itseni liikkeelle kohti keittiön tiskivuorta, tuijotan altaassa olevia astioita ja käännyn pois. Olen usein liian väsynyt tekemään edes pakollisia asioita, vaikka tiedän että minun pitäisi tehdä ne.

Pääkaupunkiseudulla asuvalla Niinalla ei ole juurikaan tukiverkostoja. Isovanhemmat auttavat, mutta he asuvat kaukana eivätkä pääse apuun äkillisissä tilanteissa.

Niina on pettynyt neuvolan ja ympärillä olevien ihmisten apuun – tai sen puutteeseen.

– Olen saanut neuvolasta nipun esitteitä ja nettiosoitteita ja kehotuksen olla yhteydessä niihin. En koe tätä tarpeeksi konkreettisena apuna. Ei minulla ole aikaa eikä voimia selvittää näitä. Väsymystäni on myös vähätelty.

Niina on kuullut eri tahoilta myös loukkaavia kommentteja: ”Sano miehellesi, että on enemmän kotona. Mitähän sitten, kun kolmas lapsi syntyy, miksi olet tehnyt noin monta lasta. Soita vaikka lastensuojeluun, jos et pärjää.”

– Tuollaisten suoltaminen väsyneelle äidille ei auta yhtään, tulen vain vihaiseksi näistä sanoista.

Välillä Niina kuulee ystävällisiä lauseita: ”Soita tai laita viestiä, jos tarvitset apua”.

– Sitten kun laitan viestin, kukaan ei pääse. Olen kokenut tämän niin monta kertaa, etten jaksaisi enää edes kokeilla.

Niina Kuokkanen saa iloa pienistä hyvistä hetkistä lastensa Lukan, 4, ja Maxin, 2, kanssa. Silti väsymys ottaa välillä vallan.

Niinalle antaa voimia se, että hän saa nähdä läheltä jokaisen päivän, kun lapset kasvavat ja oppivat uutta.

– Hyvästä, läsnä olevasta äitiydestä ei jaeta palkintoja, mutta minä saan palkinnoksi tämän ajan ja nämä kokemukset.

Niina nauttii pienistä hetkistä yksinään. Iloa tuottaa kaunis aamuaurinko pellon laidalla työmatkalla tai jos jaksaa kaivaa polkupyörän esiin ja kulkea sillä työmatkan. Työpäivän aikana ehtii joskus nauttia päiväkahvin ulkona tai lähteä hieman aikaisemmin kotiin ja käydä rauhassa ruokakaupassa.

– Keväällä käymme lasten kanssa puutarhamyymälöissä. Vanhemman pojan kanssa tuoksuttelemme kukkia ja mietimme, mitä istuttaisimme. Nuorempi jahtaa yleensä perhosia, kun me vanhemman kanssa teemme suuria valintoja.

Tukiverkosto voisi tarkoittaa myös porukkaa, jolta saisi apua vaikkapa puolen tunnin tai tunnin ajaksi. 

Kerran Niina tyhjensi tiskikonetta, ja selkää vihlaisi kipeästi. Nelivuotias katsoi äitiä huolestuneena. Hän pyysi pikkuveljeä hoitamaan vähän aikaa hänen dinojaan ja kysyi äidiltä, miten voisi auttaa.

– Purimme tiskikoneen yhdessä ja poika kysyi, voiko auttaa muutenkin. Sain uutta voimaa ja taas yhden ydinmuiston lisää. Minulla on fiksu ja empaattinen lapsi.

Muille väsyneille äideille Niina haluaisi sanoa: Voinko auttaa jotenkin?

– Usein tiedän, etten voi. Mutta koskaan ei kannata jättää kysymättä. Joskus kuunteleminen riittää ja välillä se, että ollaan ihan hiljaa.

Vanhempien uupumuksesta on alettu puhua enemmän, ja se on sallitumpaa kuin ennen. Samaan aikaan Suomessa ei ole tehty riittävästi toimenpiteitä sen eteen, että väsymys vähenisi.

Näin sanoo Hanne Kettunen, neljän lapsen äiti ja kirjailija. Alkuvuodesta häneltä ilmestyi kirja Väsyneet naiset – Kirja näkymättömän työn sankareille (WSOY 2025).

Hanne Kettusen mukaan vanhemmat tarvitsisivat apua ja tukea jo paljon ennen kuin he väsyvät kunnolla.

Hanne Kettunen puhuu vanhemmuuden maskista.

– Me vanhemmat säätelemme tunteitamme koko ajan. Olemme raivostumatta ja kiroilematta, ja jaksamme toistaa asioita moneen kertaan, vaikka oikeasti emme jaksaisi. Muita kohdatessamme esitämme pirteitä ja sosiaalisia. Toisaalta se voi antaa myös iloa ja voimia, ettei vain koko ajan märehdi huonompia fiiliksiä.

Hannen mukaan vanhemmuus on hetkestä toiseen siirtymistä. Yhdessä hetkessä kikatetaan vauvan kanssa iloisesti, seuraavassa hetkessä väsyttää tai ärsyttää.

– Vanhemmat oppivat siihen. Kukaan ei ole samassa moodissa aamusta iltaan. Lapset heittävät meille jatkuvaa improvisaatioteatteria, johon pitää sopeutua.

Vastuu lapsesta painaa monessa hetkessä, usein huomaamatta.

– Jäämme itseltämmekin näkymättömiin. Emme aina hoksaa, että itse asiassa olen tosi väsynyt. Kuittaamme helposti, että se nyt vain kuuluu asiaan. Samaa viestiä voi kuulla myös ympäristöstä ja jopa neuvolasta.

Hanne Kettunen on sitä mieltä, että edes vauvavuonna ei pitäisi väsyä loputtomiin.

– Tietysti vauvavuonna voi olla vaikka tiheän imun kausia, mutta niiden jälkeen pitäisi tehdä kaikkemme, että esimerkiksi yöheräilyt vähenisivät. Myös fyysiseen väsymykseen puututaan ihan liian vähän.

Naiset voivat väitellä tohtoriksi ja toimia pääministerinä, mutta samaan aikaan pitää olla hyvä äiti, siivota koti ja hoitaa lapset.

Pienten lasten vanhemmat kohtaavat myös edellisten sukupolvien vähättelyä. Nykyvanhemmilla on astianpesukoneet, lämmin vesi, mikroaaltouunit ja kertakäyttövaipat. Miksi he valittavat väsymystään?

– Yksikään sukupolvi ei voi ymmärtää edellistä tai tulevaa sukupolvea. Arki on ollut ennen varmasti raskaampaa, mutta toisaalta kesken tiskaamisen kukaan ei ole laittanut viestiä, että katsoisitko tämän raportin tai että itse kyllä tiskaisin eri tavalla, Hanne Kettunen sanoo.

Ennen oli myös isompia yhteisöjä. Äidit eivät olleet aina yksin tuvassa hoitamassa kotitöitä ja lapsia. Hyvään vanhemmuuteen riitti, että lapsi on turvassa ja ruokittuna.

Nyt vanhempi voi kantaa huolta siitä, onko antanut lapselle tarpeeksi virikkeitä, imettänyt oikein, nukuttanut oikein.

– Osa tästä voi olla turhaa, mutta meidän sukupolvemme voisi kysyä niiltä mummoilta, että miksi ihmeessä sinä prässäsit niitä vaatteita.

Hänen mielestään vanhempien uupumusta ei ole koskaan hoidettu tarpeeksi.

– Yksikään äitien sukupolvi ei ole saanut kaipaamansa tukea, olipa se fyysistä apua tai henkistä kannattelua. Silti me kaikki haluamme tehdä tehtävämme vanhempina oman mahdollisimman parhaamme mukaan.

Hannen mukaan vanhemmuus vaatii rautaista itseluottamusta omaan harkintaan.

– Pitää ajatella, että tässä on kaikki tämä tiedontulva, valitsen sieltä nämä jutut ja pysyn niissä. Tämä oli itsellenikin vaikeaa, etenkin esikoisen kanssa.

Joskus vanhemman väsymystä voi lieventää toisen ihmisen ystävällinen kysymys: Voinko auttaa, Niina Kuokkanen sanoo.

Jos perheessä on kaksi vanhempaa, puolison kanssa pitää olla tiimi.

– Paitsi että jaetaan kotityöt, pitää myös huomata, jos toisella on vähän heikommat voimavarat ja ottaa silloin enemmän roolia. Alamme helposti puhua hetkistä aikakausien sijaan: kuka vaihtoi viimeksi vaipan, kuka pääsi hetkeksi omille menoilleen.

Naisilla on pitkä historia projektinjohtajana toimimisessa.

– Kutsu päiväkotikaverin synttäreille tulee yleensä äidille. Entä jos kääntäisi sen isälle? Perheen sisällä tämä voi toimia, mutta olisi tärkeää tehdä tämä myös ympäristölle näkyväksi. Isä voi vastata synttärikutsuun ja hoitaa lahjahankinnat.

Hannen mukaan äitien väsymys on lisääntynyt sitä mukaa kuin naisten oikeudet ja mahdollisuudet ovat lisääntyneet.

– Äidit voivat väitellä tohtoriksi ja toimia pääministerinä, mutta samaan aikaan mitään ei ole otettu heiltä pois. Silti pitää olla hyvä äiti, siivota koti ja hoitaa lapset. Vanhat vaatimukset ovat siellä edelleen.

Emme aina hoksaa, että itse asiassa olen tosi väsynyt. Kuittaamme helposti, että se nyt vain kuuluu asiaan.

Myös isien rooli on muuttunut.

– Yhä useammin oletetaan, että isät hoitavat lapsia, jäävät vanhempienvapaalle ja ovat kiinnostuneita sormiruokailusta. Silti näidenkin isien työnantajat ovat sitä mieltä, että et voi jäädä hoitovapaalle. Työnantajien asenteissa riittää vielä korjattavaa.

Hanne toivoo, että tukiverkostoja muodostettaisiin matalammalla kynnyksellä. Tukiverkot ajatellaan usein isovanhempina tai ihmisinä, jotka voivat hoitaa lapsia yön yli.

– Tukiverkosto voisi tarkoittaa myös useiden ihmisten porukkaa, jolta saisi apua vaikkapa puolen tunnin tai tunnin ajaksi. Voisi soittaa, että tuletko lapsesi kanssa tunniksi tänne meille, että voin käydä kaupassa. Tällaisen rakentaminen vaatii toki vaivannäköä, johon ei väsyneenä välttämättä jaksa ryhtyä.

Hannen mielestä perheet tarvitsisivat henkistä tukea ja taakan jakamista jo paljon ennen varsinaista uupumista.

– Melkein uupuneissa kytee iso pommi.