Uusien digisuositusten soveltaminen vaatii keskustelua ja kärsivällisyyttä

Uusien digisuositusten mukaan älypuhelin kannattaa hankkia vasta 13-vuotiaalle. 2–10 -vuotiaille ruutuaikaa suositellaan tunti päivässä ja 11–13 -vuotiaille kaksi tuntia päivässä. Suositusten mukaan alle 13-vuotiaiden ei pitäisi käyttää sosiaalisen median palveluita, kuten Instagramia, Snapchatia, TikTokia, WhatsAppia, Jodelia ja YouTubea. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) suositukset voit lukea täältä.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton mediakasvatuksen asiantuntija Rauna Rahja toteaa, että nyt hyvä hetki tarkastella koko perheen ruutuaikaa, ei vain lasten laitteiden käyttöä.

– Suosituksista kannattaa puhua lasten kanssa, ja muistaa, että vanhempien esimerkki on ratkaiseva. Kenelle aikaa antaa, kun on laitteiden äärellä, ja mitä voisi tulla tilalle? Millaista vuorovaikutus on perheissä, jos jokainen on oman laitteensa äärellä?

Rahja toivottaa uuden suositukset tervetulleiksi, mutta toivoo keskusteluun armollisuutta. Suositukset voivat luoda vanhemmille paineita.

– Osalle perheistä suositusten mukaiseen digilaitteiden käyttöön siirtyminen voi tarkoittaa suuriakin muutoksia. On ymmärrettävää, että tämä ottaa oman aikansa. Perheille tulee tarjota tukea muutoksiin. Sitä saa esimerkiksi järjestöistä.

Rahjan mukaan lasten kanssa pitää avoimesti puhua, miksi suositukset ovat tärkeitä. Oleellista on, että monet alustat ja teknologiat ovat muuttuneet viime vuosien aikana. Sovellukset taistelevat yhä enemmän käyttäjien ajasta ja ovat entistä koukuttavampia. Ne haastavat lapsen turvallista ja tasapanoista kasvua ja syrjäyttävät arjen perusasioita, kuten riittävää unta, säännöllistä ruokailua, liikuntaa, kasvokkaisia kohtaamisia ja leikkiä.

”Millaista vuorovaikutus on perheissä, jos jokainen on oman laitteensa äärellä?”

Uusin suosituksiin sisältyy aikarajojen lisäksi neuvoja, jotka ohjaavat lapsen hyvinvoinnin kannalta mielekkääseen ja turvalliseen median käyttöön. Tällainen tekeminen on aktiivista, luovaan ilmaisuun ja oppimiseen kannustavaa sekä yhdessä tekemiseen ohjaavaa. Rahjan mukaan tämä on suosituksissa keskeistä.

– Toivon, että nyt mennään kohti sitä, että lapset, nuoret ja vanhemmat tunnistaisivat yhdessä, mitä digiympäristöissä voi tehdä ja mikä siellä on mielekästä tekemistä.

Mitä sitten, kun perheessä aletaan puhua suosituksista vaikkapa 12-vuotiaa kanssa ja halutaan tiukentaa rajoja, mutta lapsen reaktiot ovat voimakkaita?

– Suositukset ovat hyvä pohja ja tavoite, jonka taustalla on lasten kasvun tukeminen. Ymmärrän, että suosituksilla haetaan isoa muutosta. Tällaiset muutokset tapahtuvat hitaasti, eivät yhdessä yössä.

Rahja ymmärtää, että esimerkiksi WhatsAppin käytön rajaaminen alle 13-vuotiailta on monelle iso muutos. Sosiaalisen median ikärajoja on kuitenkin tärkeää noudattaa.

– Sovellukset muuttuvat koko ajan. Kannattaa keskustella lapsen kanssa siitä, että WhatsApp oli vielä kymmenen vuotta sitten turvallisempi alusta, kunnes sinne tuli kanavia ja mahdollisuus julkisiin päivityksiin.

”Kannattaa pohtia, mitkä ovat niitä tylsyyden hetkiä, kun laitteeseen tartutaan.”

Perheen arki on myös otettava tarkasteluun.

– Kannattaa pohtia, mitkä ovat niitä tylsyyden hetkiä, kun laitteeseen tartutaan. Voi miettiä perheen kanssa, voisiko tällaisia hetkiä korvata jollain muulla tekemisellä. Vanhemman on hyvä olla suunnitelmallinen ja valmiina ottamaan vastaan ne hetket, kun laitteilla ei olla.

Kodissa olevien laitteiden runsas määrä haastaa suositusten käyttöönottoa.

– Kotona voi laskea ruutujen määrän ja miettiä, mihin niitä kaikkia tarvitaan. Laitteet voi kerätä yhteen paikkaan. Ainakin puhelinparkki kannattaa ottaa käyttöön. Suosittelen myös älyvapaata lauantaita tai sometonta sunnuntaita.

Rahja neuvoo, että lapsen puhelimesta kannattaa tarkistaa sovellukset, poistaa sopimattomat ja rajata sovelluksen avulla älypuhelimen käyttöaikaa. Toisaalta samalla pitää huomioida, etteivät nämä toimet ole aukottomia. Lapset ja nuoret voivat olla näppäriä kiertämään rajoituksia. Avoin keskustelu lapsen ja vanhemman välillä ja luottamus suojaavat kuitenkin lapsia parhaiten digitaalisuuden haittavaikutuksilta.

Koululaisen yksinäisiin iltapäivän tunteihin kotona hän toivoisi vanhempien miettivän lapselle tekemistä sen sijaan, että hänelle annetaan pyynnöstä toistuvasti lisää ruutuaikaa. Lasta voisi aktiivisesti ohjata toisenlaisen tekemisen äärelle. Rahja ehdottaa esimerkiksi purkkia, jonka sisällä on lapuilla ehdotuksia erilaisesta tekemisestä.

Uusiin digiaikasuosituksiin liittyy myös isoja yhteiskunnallisia kysymyksiä, MLL:n mediakasvatuksen asiantuntija Rauni Rahja pohtii. Lapsi saattaa tarvita älypuhelinta ja siinä olevia sovelluksia esimerkiksi julkisen liikenteen kausilippuun.

Ohjelmatoimistoksi vanhempien ei tarvitse ryhtyä, vaan hän toivoo, että lapset alkaisivat myös itse keksiä enemmän ruutuajatonta tekemistä, kun laitteilla ollaan vähemmän. Sama pätee vanhempien omaan ruutuajan käyttöön.

– Syötteettä oleminen on kiinnostavaa. Mieli keksii kaikenlaista, kun on tylsää.
Medialukutaito kehittyy, kun vaikutteita saa ruudun ulkopuolelta ja yleissivistys karttuu. Lukenut ja sosiaalisesti älykäs lapsi huomaa myös helpommin digitaaliset vaaranpaikat.

Rahjan mukaan suositusten käyttöönotto vaatii kärsivällisyyttä, armollisuutta ja johdonmukaisuutta. Kun lasta kiukuttaa ruutuajan loppuminen ja hän haluaa sitä lisää, vaaditaan vanhemmalta rauhallista suhtautumista ja lempeää jämäkkyyttä.

– Lapselle kannattaa todeta, että ymmärtää lapsen harmistuksen ruutuajan ja sen käytön rajauksesta, mutta yhdessä saamme rajoitukset toimimaan.

Asiantuntija myöntää, että suositukset voivat tuoda perheille taloudellista taakkaa.

–Olemassa olevan älypuhelimen korvaaminen suppeammalla laitteella saattaa olla perheelle taloudellinen kysymys. Voi kuitenkin pohtia, onko mahdollista siirtyä joihinkin muihin alustoihin. Kannattaa myös tiivistää yhteydenpitoa lapsen kavereiden vanhempien kanssa ja kannustaa kasvokkaisiin kohtaamisiin.

Suosituksiin liittyy myös isoja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Lapsi saattaa tarvita älypuhelinta ja siinä olevia sovelluksia esimerkiksi julkisen liikenteen kausilippuun. Myös harrastusten tarjonnan pitäisi olla laajempaa ja maksutonta omassa lähiympäristössä. Tarvittaisiin myös lisää turvallisia tiloja, joissa lapset ja nuoret voisivat kohdata toisiaan.

Vanhemmat tarvitsevat tukea ja apua suositusten jalkauttamiseen. Vertaistuki on niistä parasta.

– On tärkeää, että näistä asioista keskustellaan vanhempainilloissa. Jaetaan haasteita ja jutellaan rajoista. Ei tuomita ja huomioidaan myös perheiden yksilölliset tilanteet. Vanhemmuus ei ole yksilölaji ja perheitä on monenlaisia.

Rahja toivoo, että yhteisöllisyyttä olisi enemmän, eikä perheen sosiaalisuus olisi laitteiden varassa.

– Avataan kodin ovia kavereille ja viedään vuorotellen lapsia harrastuksiin ja tapahtumiin. On hyvä puhua avoimesti, jos ruutuaika on perheessä haaste. Yhdessä tsemppaaminen on tärkeää, ei kilvoittelu siitä, missä perheessä noudatetaan parhaiten digisuosituksia.

Lapsilla ja nuorilla on omia ajatuksia, miten digisuositukset saataisiin toimimaan.

Sen lisäksi, että vanhemmat voivat keskustella suosituksista keskenään, on lapsia ja nuoria kuultava. Heille on järjestettävä paikkoja, joissa he voivat puhua keskenään, mitä uudet suositukset tarkoittavat kaverisuhteille.

– Lapsilla ja nuorilla on omia ajatuksia, miten digisuositukset saataisiin toimimaan. Näitä ideoita meidän aikuisten on kuunneltava. Pitää myös muistaa, että kavereiden takia he somessa ovat.

Rahja korostaa kaikenikäisten havahtumista ja yhteistä keskustelua, jotta tasapaino saavutetaan. Hänen mukaansa tämä edellyttää yhteiskunnallista tahtotilaa ja toimenpiteitä. Perheitä tulisi tukea ja tarjota lapsille mielekästä tekemistä digilaitteilta vapautuvalle ajalle.

”Kaksi tuntia riittää, WhatsAppin voisi sallia”

Suositusten piirissä oleva ja suositusiän ohittanut nuori kertovat näkemyksenä uusista digisuosituksista.

Helga Björkell, 12, toivoo myös vanhempien miettivän puhelimensa käyttöä

”Sain oman älypuhelimen, kun aloitin koulun. Ruutuaikani on nyt yhdestä kahteen tuntiin päivässä. Käytän eniten WhatsAppia ja Instagramia. Joskus myös YouTubea.

Uudet suositukset ovat hyvät, koska ne koskevat kaikkia perheitä. Mielestäni alle 13-vuotiaalla voi kuitenkin olla oma älypuhelin. Myös WhatsAppia pitää saada käyttää, koska kaikki käyttävät sitä. Kaksi tuntia ruutuaikaa on aika paljon. Tunti tai puolitoista olisi sopivampi aika.

Uskon, että moni ikäiseni ei pidä uusista suosituksista, koska kaikki käyttävät niin paljon laitteita. Joillakin ei ole rajoja ollenkaan. Moni on liikaa ruuduilla ja koko ajan pitää tarkistaa, onko tullut jotain uutta. Hyvä puoli on somen sosiaalisuus.

Ruutuaikaa voi vähentää jollain muulla tekemisellä. Parasta on olla kavereiden kanssa, silloin unohtaa puhelimen. Askartelukin on kivaa.

Kaveripiirin vanhempien pitäisi yhdessä jutella ja sopia, että kaikilla perheillä on samat ruutuaikasäännöt. Myös vanhempien pitäisi miettiä omaa puhelimen käyttöä. Kun vanhemmat eivät ole paljon puhelimilla, on lastenkin helpompi tehdä jotain muuta.”

Emil Ala-Laurila, 16, sallisi älypuhelimet yli 10-vuotiaille

”Minulla on ollut älypuhelin ekaluokkalaisesta saakka. Käytän puhelinta somesisällön katsomiseen, esimerkiksi Instagramiin ja YouTubeen. Puhelimessani oli TikTok siitä lähtien, kun olin 12-vuotias, mutta nyt olen poistanut sen. Halusin testata, voinko olla ilman ja se onnistui. Käytän myös paljon WhatsAppia.

Uusissa somesuosituksissa parasta on alle 13-vuotiaiden ruutuajan rajaaminen kahteen tuntiin päivässä. Kaikkia sovelluksia ei kuitenkaan pitäisi rajata ulkopuolelle. Itse käytin 12-vuotiaana paljon WhatsAppia viestittelyyn kavereiden kanssa, esimerkiksi tapaamisten sopimiseen.

Alle 10-vuotiaat eivät tarvitse älypuhelimia, mutta sitä vanhemmille ne ovat tarpeellisia. Vanhempien on valvottava lasten sovellusten käyttöä. Mielestäni WhatsApp pitäisi edelleen sallia.

Kaksi tuntia ruutuaikaa riittää kaikkiin perustarpeisiin eli viestittelyyn ja pelailuun, jos vapaa-ajalla on muuta kivaa tekemistä ilman laitteita. Toisaalta, jos on tylsää ja esimerkiksi on sairaana kotona, voisi laitteita käyttää enemmän. Suosituksia on helpompi noudattaa, jos löytää uutta sisältöä arkeen, esimerkiksi sopivan harrastuksen.

Somessa pahinta on koukuttavuus, sillä se vie aikaa muulta elämältä. Myös kiusaaminen ja piilokiusaaminen on tosi huono juttu. Parasta on yhteisöllisyys, siellä voi olla kavereiden kanssa. Myös harrastuksiin ruutuajasta on apua. Hiihdän ja katson päivittäin latutilanteen.

Perheissä pitäisi alkaa noudattaa suosituksia, keksiä uutta tekemistä laitteiden tilalle ja tuoda uutta sisältöä arkeen. Lasten kaveripiirin vanhemmilla pitäisi olla sama linja lasten laitteiden käytöstä, eikä siitä saisi lipsua.”