Tytöt ja pojat haluavat olla pelkkiä kavereita

Dosentti Tuija Huuki (tuijahuuki.com) muistaa iltapäivälehden uutisoinnin, kun presidentti Sauli Niinistö sai pojan.

– Synnytyslaitoksella yhtä aikaa olleen tyttövauvan isoäiti lausui lehdessä, että siinäpä olisi morsmaikku presidentin pojalle. Lapset olivat vasta tuntien ikäisiä.

Hyvää tarkoittava, päällisin puolin harmiton lausahdus on osa ilmiötä, jota kutsutaan lasten ystävyyssuhteiden romantisoinniksi. Termi tarkoittaa, että tytön ja pojan väliseen suhteeseen lisätään tarpeettomasti romanttinen leima. Se voi alkaa hyvinkin varhain – jopa ennen syntymää.

– Yksittäinen sutkautus ei tee hallaa, mutta kun samanlaista viestiä tulee joka suunnalta toistuvasti, se saa lapsen ajattelemaan, että sukupuolten välisessä kanssakäymisessä olisi aina oltava romanttinen lataus.

Huuki on akatemiatutkija kasvatustieteiden tiedekunnassa Oulun yliopistossa ja kasvatustieteellisen sukupuolentutkimuksen dosentti Turun yliopistossa.

Kauaskantoiset seuraukset

Sillä, että aikuinen ikään kuin lisää omat oletuksensa lasten väliseen suhteeseen, vaikka ne ovat kaukana lapsen käsityksistä, on monenlaisia haittavaikutuksia.

Ystävyyssuhteiden romantisointi ja seksualisointi lisää tyttöjen ja poikien välisten suhteiden jännitteitä ja estää sukupuolten välisten ei-romanttisten ystävyyssuhteiden kehittymistä. Se myös ylläpitää sukupuolten välisiä rajoittavia ja epätasa-arvoisia suhteita.

– Nämä ovat niin sanotusti massiivisia virtauksia, joita ihmiset eivät ylläpidä tahallaan. Asian ympärillä vain vallitsee suuri tietämättömyys.

Lapsi tarkkailee jatkuvasti ympäristöään ja imee itseensä tietoa ja vaikutteita. Kun hänelle syötetään pienin elein ja lukemattomien toistojen kautta tiettyä ajatusta, lapsi omaksuu sen pikkuhiljaa.

– Jos tyttöjen ja poikien välisiin suhteisiin jatkuvasti liitetään ajatus teerenpelistä ja vispilänkaupasta, lapsi oppii, että niin sen täytyy olla.

Tuija Huukin mukaan kannamme lapsuudessa opittuja taakkoja vielä aikuisuudessakin.

– Aikuisina mietimme, miksemme voi mennä baariin olettamatta, että olemme siellä tarjolla. Tai miksei toista voi pyytää baarissa tanssimaan ihan vain tanssin takia, ilman romanttisia oletuksia?

Noloa ja nöyryyttävää

Ystävyyssuhteiden romantisoinnista kärsivät eniten lapset itse. Huuki on tutkimuksissaan havainnut, että lapset kokevat ulkoapäin tulevan romantisoinnin nöyryyttävänä ja nolona.

Työskennellessään 5.-luokkalaisten kanssa hän näki tilanteen, jossa tyttö ja poika istuivat koulun käytävällä välitunnilla matematiikan kokeesta keskustellen.

– Opettaja pyyhälsi ohi ja sanoi kepeästi, että ’no niin kyyhkyläiset, tunti alkaa’. Se oli hirvittävän nöyryyttävää lapsille.

– Toinen lapsi kertoi, miten nololta tuntui, kun hänen äitinsä yritti parittaa lasta tämän kaverin kanssa.

Lapset ovat kertoneet Huukille, että he toivoisivat voivansa olla kavereita keskenään sukupuoleen katsomatta, pelata jalkapalloa ja touhuta kaikenlaista, mutta se tuntuu vaikealta ulkopuolisten kommenttien ja kiusaamisen vuoksi.

”Kunpa muut antaisivat meidän olla vain kavereita.”

– Työpajoissamme lapset sanovat, että ’kunpa muut antaisivat meidän olla vain kavereita’. Se on ehdottomasti lasten toive.

Huukista on mahtavaa, jos tytöt ja pojat ovat niin sanotusti ”vain kavereita” keskenään.

– Niinhän sen pitäisi ollakin, jotta pystyisimme kaikenikäisinä sukupuolten rajat ylittävään kommunikointiin, kanssakäymiseen ja yhteistyöhön.

Seksualisointia tekevät aikuiset ja myös toiset lapset, jotka ovat samojen asenteiden armoilla.

– Usein tyttöjen ja poikien tasaveroiset suhteet katkeavat juuri näiden asenteiden vuoksi.

Tukea kaverisuhteille

Aikuiset voivat tukea sukupuolten välisiä ystävyyssuhteita vaalimalla niitä kaikin keinoin.

– Seurusteluviittaukset on syytä unohtaa. Tekisin myös lapset tietoiseksi asiasta ja kertoisin, että ’nyt kun kaveeraatte keskenänne, saatatte kohdata tällaisia puheita’.

Lasten kanssa voi yhdessä miettiä, miten vastata kommentteihin. Omia lapsiaan Huuki on neuvonut laittamaan puheille stopin.

– Olen sanonut, että ’älkää alistuko’, vaan tuokaa esille, että ’me ollaan kavereita, ei muuta’.

Lasta ei pidä syyllistää, jos hän kaikesta huolimatta kokee painetta katkaista ystävyyssuhteen ulkopuolisten suhtautumisen takia.

– Paineet voivat olla niin suuria, ettei lapsi pysty niitä hallitsemaan. Hän ei täysin ymmärrä ja tiedosta niitä – kuten eivät aikuisetkaan.

Tutkijana Huuki on lakannut kysymästä, mistä johtuu, että lasten ystävyyssuhteisiin pyritään herkästi liittämään romanttisia piirteitä. Tärkeämpää on ymmärtää, että mukana on paljon opittua ja kulttuurisidonnaista.

– Sellaisia asioita me pystymme muuttamaan. Meillä on esimerkkejä aikakausista ja kulttuureista, jolloin ihmiset ovat toimineet täysin eri tavalla, joten sen täytyy olla mahdollista. Me voimme tehdä toisin, jos panostamme siihen.

Väkivalta ei ole rakkautta

Myös ihastumiseen liittyvää satuttamista romantisoidaan. Vanha rakkaudesta se hevonenkin potkii -sanonta antaa ymmärtää, että kiusaaminen, häirintä ja väkivaltakin olisivat vain tapoja osoittaa tykkäämistä.

Tuija Huukin mukaan on korkea aika lakata yhdistämästä kiusaaminen ja väkivalta rakkauteen.

– Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, eikä lapselle pidä missään nimessä opettaa, että toista saa vetää tukasta, koska tykkää hänestä.

Jos aikuiset laittavat kiusaamisen tai häirinnän tykkäämisen piikkiin, lapsi alkaa tutkimusten mukaan ikään kuin sisäistää kokemaansa väkivaltaa. Se tarkoittaa, että aluksi pahalta tuntunut kohtelu ei pian enää tunnu miltään.

– Lapsi alkaa kokea, että ansaitsee tulla kohdelluksi huonosti. Jos kaltoinkohtelu muuttuu osaksi lapsen identiteettiä, seurauksena voi olla todella toksinen kierre. Teini-iässä jotkut lapset voivat alkaa etsiytyä itseään huomattavasti vanhempien miesten seuraan ja joutua hyväksikäytön uhreiksi.

Lapsille pitäisikin opettaa jo varhain, että tykkäämisen kohteella on oikeus määrittää, miten tykkääminen osoitetaan.

– Sitä pitäisi opettaa yhtä systemaattisesti kuin matematiikkaa ja äidinkieltä.

Kaikki alkaa suhdekasvatuksesta

Vanhempi voi aloittaa suhdekasvatuksen jo parivuotiaan kanssa kysymällä hoitopäivän jälkeen, miten päivä sujui ja oliko lapsella kaveria.

Jos lapsi kertoo päivän aikana tulleesta pahasta mielestä, tilanne tulee käydä läpi lapsentasoisesti ja miettiä yhdessä, miten toimitaan jatkossa. Samalla vanhempi neuvoo, miten erilaisissa tilanteissa tulisi toimia, jotta ne olisivat kaikille turvallisia.

Aikuisen tulee ottaa lapsen tunteet vakavasti.

Lapsi oppii luottamaan siihen, että aikuinen on turvallinen rinnalla kulkija, jonka kanssa voi ratkoa tilanteita yhdessä. Näin yhteys lapseen pysyy todennäköisemmin avoimena, ja lapsi tulee myöhemminkin kertomaan asioistaan ja kysymään neuvoja.

Kun yhteys on kunnossa, lapsi saattaa tulla kertomaan siitäkin, kun on ihastunut johonkuhun. Silloin aikuisen kannattaa pitää kieli keskellä suuta ja suhtautua asiaan luonnollisesti tekemättä siitä liian suurta numeroa.

– Kun aikuinen ottaa lapsen tunteet vakavasti, eivät ne ole myöhemminkään tabu, josta ei voi puhua, Tuija Huuki sanoo.

Hyvä lukija,

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.

Tue Lastensuojelun Keskusliittoa (lskl.fi) sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.

Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi